Mamman piti siis oikein ryhdistäytyä, kun blogi ei ole itsekseen päivittäytynyt. On se vaan jännä juttu. Mitään ihmeitä-kummia ei ole sattunut, niin ei ole tullut mitään kirjailtuakaan.

Kesä on kumminkin mielessä. Tempesterin Teppo pääsi jo pari viikkoa sitten lutaamaan oman pihan jättisuurissa lammikoissa. Se traasu yritti tapansa mukaan siivota kaikki risut, heinät ja roskat pois vedestä. Loppuviimeksi se piti kantaa sisälle, kun reppu ois varmaan jäätynyt tuonne lutakkoon. Vaan on muliminen mukavaa!

Tänään Tempe joutui uudella terassilla (Ei vielä ihan valmis - sekään) kaamean kidutuksen kohteeksi. Mamma repi siltä kaikki karvat veks. Jälkeen -kuvassa Teppo näyttää aivan poikaviikarilta. Tässä ennen -kuvassa se on sen sijaan oikein kunnon Pappa, jolla on ainakin metrin mittaiset partakarvat. Juuh, ja näyttelytrimmiä meillä ei olla tehty neljään vuoteen, joten trimmattunakaan tämä tsälli ei näytä myyräkoiralta

Jarno-Petteri on myöskin havainnut kesän olevan tulossa. Mr. Kärttyp**se on raasu joutunut väsyneenä mutisemaan kaikille. Se kun raukka on joutunut olemaan kymmenenkin tuntia päivässä pihalla, eikä silloin voi nukkua - paitsi mitä nyt välillä hieman ummistaa silmänsä tontin kuumimmalla paikalla. Ja väsyneenä sen mielestä kuuluu olla kuten sen Mammakin, eli Kärtty, ja huomauttaa kaikille, että "En muuten ole saanut nukkua riittävästi, voitko painua ***tuun?! Kaameata koiran kidutusta.

Pernaudin (Rakkaalla lapsella ja silleen... Siis Yarrin) kanssa on aloitettu uusi harraste. Hankin elämäni ekan polkusinpyörän ihan vaan siitä varten, että Jarppa pääsee vähän juoksemaan. Kaisa sai heräteostoksena myytyä mulle vielä springerinkin, jota tässä kuvassa ei ole vielä asennettu. On muuten käypänen peli koiran kanssa. Tosin Yarri ei arvosta sitä yhtä paljon kuin minä, sillä se selvästi haluaisi juosta vähän kauempana pyörästä. Tähän asti ollaan tehty vain pieniä treenauslenkkejä, suunnilleen 2,5km kerralla. Yarri kuitenkin on tottunut spurttailemaan vapaana, eli se menee hetken täyttä höökää ja kävelee sitten haistelemassa tms. Pyöräilykuntoa sillä ei vielä ole.

Jarpatti on päässyt Mamman kanssa kahdestaan myöskin anger management -treeneihin. Että pikkupojalta sitten meinaa palaa pinna toisten koirien kanssa. No ei vais, oikeasti ollaan arkitottis -kurssilla, että päästään vähän  pirtistä pois ja ihmisten ilmoille. Se ei tee pahaa meille kummallekaan, kun ollaan metsitytty aivan kokonaan tuon raksaprosessin aikana. Vaikkei vielä ole valmista, niin nyt täytyy laittaa taas näihin elikoihin vähän vauhtia.

Kummankin kanssa ollaan ihan hitusen yritetty opetella, kuinka vahtikoirat ottavat tontille tulevan ihmisen vastaan. Meille saa tulla vain kunnon koiraihmiset, joita ei ison koiran haukku pelota! Nyt kun olen pitänyt Tempen nameilla luonani (Muuten se rääkyy niin että Yarri kuumuu ihan kokonaan) niin olen saanut palkattua Yarria myöskin itseni läheisyyteen. Kyllä se edelleenkin menee ihan tohkona portille, mutta esmes tänään ei ole loikkinut ketään vasten, eikä hauku ollenkaan niin paljon kuin vielä viikko sitten. Voin silti sanoa, että heikkohermoisten ei kannata tulla kyläilemään ilmoittamatta ja kävelemällä suoraan ovesta sisälle! Täällä maalla sellainen tuntuu olevan tapana...