Kyllä taas olisi pitänyt olla kamera näppien ulottuvilla tänään. Meillähän nykyään riittää tilaa ja nukkumapaikkoja vaikka muille jakaa. Saatavilla on kuusi nojatuolia, kaksi sohvaa, koiranpedit ja hätätilassa matot. Lisäksi kissoille on kolmitasoinen torni ja "telkkahyllykkö" jossa ne voivat vaatekaappien ja tasojen lisäksi nukkua. Kun emäntä oli töissä, niin loppulauma oli ottanut vähän tiiviimpiä päikkäreitä. Iskä nukkui nojatuolissa alimmaisena, Teppo hänen jalkojensa päällä, Yarri tiiviissä kylkikosketuksessa, Justiina nojatuolin selkä- ja Aukusti käsinojalla... Huh heijaa. Nooh, toisaalta sekä Teppo että Yarri nukkuvat tätä kirjoitellessani tällä samalla nojatuolilla mun ja tietsikan kanssa. Sopu sijaa antaa!

Yarri bongasi eilen kummia juttuja meidän metsästä. Olin jäädyttänyt isohkoja jääkuutioita, jotka viskasin narusta roikkumaan kuusenoksalle. Lonttipontti ne bongasi heti sieltä metsän keskeltä, ja ne olivatkin jotain kummallista. Niitä piti oikein haukkua pari kertaa ja venyttäytyä kahden metrin päästä niitä tutkimaan. Sitten niistä tulikin kiva lelu nenällä tökittäväksi. Halvat on huvit tällä lapsella.

Teppo säikytti minut hetki sitten oikein kunnolla. Se on pysynyt nyt tosi hienosti pihassa, ei ole edes yrittänyt livistää minnekään supien jäljille. Äsken pimeässä kuului hirveä kiljaisu, jonka jälkeen ei kuulunut enää mitään. Se oli selkeästi sellainen ulvaisu, että nyt sattui. Poikien bling-bling -vilkkuvalojakaan (Luovutin visiglo-pantojen kanssa, kun eivät näköjään meidän käyttöä kestä) ei näkynyt missään. Lampun valossa näin sitten Yarrin silmät aidan vierellä, ja koska se ei poistunut aidalta, olin varma myyriäisen karkaamisesta. Yarri kun tuppaa aina paljastamaan Tepon touhupaikat. Onneksi menin kuitenkin katsomaan, mitä varten Jarppa ei tullut kutsusta luo. Siellähän Teppo-ressu makasi puutaapelin takana. Viimeistään siinä vaiheessa ajattelin, että nyt sattui tosi pahasti... Tämä suurtakin suurempi haaveri oli se, että Tempen varvas oli jäänyt jumiin sen hienon bling-bling -vilkkuvalon ripustuslenkkiin...! Kaikkea sitä näköjään voi sattua lyhytjalkaisen, maata haistelevan myyriäisen kanssa! Onneksi oikeasti ei tullut vahinkoa, varvaskin oli ihan kunnossa.