Eilen meillä on vissiin testattu metsäilyn maksimiaika. Se taitaa olla noin 5,5 tuntia, kun on takki päällä ja viis astetta pakkasta. Ekat pari - kolme tuntia jätkät veti rallia, haisteli jälkiä, riepotteli risuja, pummasi makkaraa ja touhotti mukana. Sen jälkeen Tempe meni laavun penkille istuksimaan, ja Jarppis meni laavuun sisälle. Se kiehnäsi ja pörräsi, mutta mihinkään ei voinut laittaa pitkälleen, kun havut pisteli persauksia. Loppujen viimeksi Yarri seisoi laavussa, lepuutti pihkaista päätään penkillä ja yritti nukkua seisten... Täytyy vissiin viedä hunsvoteille sinne jonkinlainen makuualusta.

Tenho on nyt hoksannut, että se saa pörrätä tontilla ihan rauhassa. Eilisen jälkeen noita spurtteja ei niin kauheasti otettu, joten Tempe keskittyi kurreoravien jälkiin. Kyllä se nautiskeli, pieni myyräkoirakulta. Se raasu vaan jää takistaan kiinni joka paikkaan. Hyvin se on silti oppinut peruuttamaan ja kokeilemaan uutta reittiä, jos ykkösvaihtoehto tyssää :-)

Yarri osasi ekan kerran ottaa vieraat tontilla sillein suhteellisen nätisti vastaan. Kesken hommien kuulosti ihan siltä kuin auton torvi olisi törähtänyt. Nooh, enpä kiinnittänyt siihen huomiota, ennenkuin Yarrikin alkoi kuunnella. Sehän tietysti ryökäsi portille. Yhden haukahduksen jälkeen se hoksasi, että ihmiset olivatkin tuttuja - metsän entiset omistajat - ja otti ne suht rauhaisasti vastaan. Edistystä, edistystä.