Nyt ollaan asuttu toista viikkoa uudessa kodissa - tai itseasiassa rakennustyömaalla. Pojat ovat kotiutuneet hienosti. Ekana yönä vähän steppailivat unipaikkoja hakiessa, mutta muuten ei mitään ihmeitä. Teno löysi paikkansa lattialta sängyn päädystä ja Jarppis nukkuu omasta tahdostaan eri huoneessa sohvalla. Ne ovat olleet yksin joitain kertoja, eikä kumpikaan ole keksinyt mitään askaroitavaa. Tosin Tempe on muuten alkanut etsiä keppejä ja sähköputken palasia ja muuta kaluttavaa - meidän Teppo, joka ei kepeillä leiki!? Hassu.

Teppo on muutenkin tutustellut ympäristöön kiitettävästi. Kuvitelkaa sielunne silmin pieni kääpiömäyräkoira ja 2-metrinen riista-aita, jonka ulkopuolella siintävät kaikki ihanat metsästysmaat ja supikoiran luolat. Pieni mäyräkoira katsoo aitaa ja sujauttaa toisen etujalan pienisilmäisen verkon läpi. Sitten se työntää samasta raosta päänsä ja keikeuttaa itsensä melkein kyljelleen. Sen jälkeen se potkii vimmatusti pienillä takajaloillaan ja pompottaa paikoillaan. Aaah, toinenkin etujalka sujahtaa aukosta. Sen jälkeen ei tarvitse kuin hieman ponnistaa takajaloilla - ja vapaus on koittanut! Ainoa erityisen heikko kohta hommassa on se, ettei takaisin aitojen sisäpuolelle tuleminen onnistu, vaan lopulta täytyy paljastaa karkureissu huutamalla aidan takana... Mammalle tuli pieni homma, kun 400m aidan alaosaa tarvitsee verkottaa uudestaan pienempisilmäisellä verkolla. Tai vaihtoehtoisesti lihottaa Tempe taas reilu 7-kiloiseksi ;-)