Niin se vaan on, että syksy tulee kovaa vauhtia. Poikia saa välillä aamuisin oikein tyrkkiä aamupisulle. Teppo ei lähtis millään mökistään, jos se kuulee, että sataa. Yarri nyt kilttinä poikana käy aina pyörähtämässä pihalla kun ihmisetkin menee, mutta kyllä on sohva sitäkin kutsunut...

Mitään ihmeitä ei olla touhuiltu, edes kentälle ei olla päästy Yarrin kanssa. Tai siis kentän laidalle, aitojen sisälle meillä ei ole vielä mitään asiaa. Ollan paranneltu lensua soffalla köllimällä ja herkkuja syömällä. Jos ollaan oltu oikein reippaita, ollaan käyskennelty omalla pihalla noukkimassa suppilovahveroita. Ällöttävien hirvikärpästen syötiksi ollaan jouduttu muutaman kerran, kun ollaan käyty vieraissa metsissä. Mitään en vihaa niin paljon kuin hirvareita. Meillä on Yarrin kanssa aivan samanlainen, paniikinomainen kammo niitä kohtaan. Onneksi tuo laps tulee aina kyöhnäämään jalkoihin, kun öttiäiset kaivautuu karvojen läpi.

Toisinaan meidän metsäreissulle on jopa kamera eksynyt kaulaan mukaan. Tempesteri tuumaustauolla.

Väliaikoina ollaan rakennettu vähän autotallia. Yarri-poika se on aina innolla mukana noissa raksahommissa. Tänäänkin se kävi sen seitsemän kertaa varastelemassa kaikenlaista tarpeellista tavaraa. Tempe murjottaa ovella, ellei ole myyrähommissa tai jotain kalikkaa kaluamassa. Se kun on aina vaan sitä mieltä, että koiran ei kuulu olla koko päivää ulkona kylmässä, vaan enimmän ajasta Pappojen kuuluu nukkua vällyjen alla. Ainakin tällaisten komentelevien kultapappojen!

Jossain kohtaa meidän lihava lapsikin - Aukusti siis - oli eksynyt objektiivin ulottuville. Pikkuplikasta ei taida viimevuosilta ollakaan yhtäkään kuvaa. Se kun on niin tumma, etten saa kuvattua sitä muuna kuin heijastinsilmäisenä, mustana möykkynä...