...joka olisi täynnä iloa ja onnistumisia niin arjessa, harrastuksissa kuin virallisissa koitoksissakin!

Joulusta ollaan nippa nappa selvitty ilman vatsan halkeamista. Tosin Herra Johtajan syömätyylistä päätellen meillä ollaan elelty kuin siat pellossa. Meillä ei oikeasti - ei todellakaan - suvaita tällaista. Mikä lie poikain herkkuhetki oli menollaan.

Poitsut ovat löytäneet taas kerran omat paikkansa uudessa huushollissa. Kun sänky siirrettiin oikeaan makkariin, niin jopa Jarno siirtyi nukkumaan sinne. Sehän ei ole koskaan nukkunut meidän kanssamme, vaan on aina hakenut paikkansa sohvalta. Siellä se kyllä kölli tänäänkin, kun oli hieman väsähtänyt Pekon kanssa häsäämisestä.

Mitään muuta kivaa aktiviteettia koirilla ei ole ollutkaan. Onneksi tosiaan Pekko-pappa oli tänään virkistämässä poikien päivää. Tunnin häsäämisen jälkeen jäpikät malttoivat melkein jo laittaa pitkälleenkin. Tosin köllimästä pompattiin heti ylös, jos joku vähänkään liikahti. Aika rasittavaa häsäämistä, mutta ymmärtäähän sen, kun tilanne on kaikille ihan kummallinen. Meillähän ei siis todellakaan vieraile koiria tämän tästä.

Tänän oli pitkästä aikaa kaunis päivä, ja minäkin sain kerrankin olla kotona valoisan aikaan. Sen kunniaksi nappasin kameran mukaan, kun lähdettiin äijien kanssa pihalle. Mitä pikimmin pitää hakea loput muuttokamat tänne omaan kotiin, ei tällä kameralla kuvaamisesta tule mitään... Tenookasta ei sattuneesta syystä ole kuvia: se löysi ihania myyrien ja hiirien jälkiä risu- ja rankakasoista, ja vietti aikansa niiden alla, päällä ja sisällä.

Aavekoira Jarno korvat tötteröllä:

Ja sama sälli kivellä kikkailemassa:

Seuraava päivitys sitten seuranneekin ensi vuoden puolella. Olen nimittäin todennut, että on aika rasittavaa siirtää esmes kuvia tänne blogiin. Yhden kuvan siirrossa menee aikaa sellainen vartin verran... Tosissa asioissa on kiva asua keskella metsää ;-)