Kun Superlaikapoika on haastanut Tepon kertomaan totuuksia itsestään, niin puheenvuoro annetaan täten Tempesteri Tähkäpäälle.

Oolraiti, seittemän totuuttako te halusitte meikäläisestä kuulla? Mä olen siis pieni ja sievä ja käyttäydyn kauniisti ja... Ette usko vai? No, täältä pesee!

1. Mä olen saanut nimeni - Osama bin Ladenilta. Vähän kyseenalaista kylläkin mun mielestä. Muksut sano mua pentulaatikossa Osamaks, kun oon syntynyt 11.9. Mamma sit sano, että sanokaa sitä mieluummin vaiks Teppo Terroristiks. Siitä se nimi mulle sit jäi. Mamma kyllä välillä sanoo mua Trinsessa Teppo Tähkäpääks, kun mä kiipeän aina tyynykasan päälle takan eteen. Trinsessat kuulemma nukkuu tollasissa torneissa tai jotain.

2. Mä rrrrrakastan lämmintä. Saunon joka ikinen päivä Mamman ja Iskän - pakon sanelemana myös Yarrin - kanssa. Heittäydyn ylälauteelle kyljelleen ja makaan siellä raajat oikoisenaan. Joskun tyhmät ihmiset yrittää jättää mut alemmalle lauteelle, mut silloin alan vispata kroppaani niin paljon, että ne ymmärtää nostaa mut ylös asti.  Nykyään ylälauteella tuppaa olemaan vähän ahdasta, kun Jarnokin tunkee sinne. Singahdan miljoonaa takan eteen, kun näen, että joku on lataamassa pesään puita. Toisinaan tuntuu, että karvat kärähtää kun on niin kuuma, mutta ei se haittaa. Ei lämmin luita riko, sanoo vanha kansakin.

3. Varastan joskus pöydältä. Pari kertaa keittiön pöydälle on jäänyt jotain yli-ihania herkkuja. Kerran sinne oli jäänyt pullia ja toisella kertaa suklaarasia. Mä siirrän tuolia sen verran sivuun, että pääsen sen kautta hyppäämään pöydälle. Ihmiset yrittää olla tuoliensa kanssa tarkkana, mut kaks kertaa niille on sattunut fiba.

4. Nukun kaikki päivät ja herään vasta klo17:00. Mamma on joskus tullut aikaisemmin töistä kotiin, ja on luullut mun olevan sairas, kun makaan vaan velttona. Iskä on sitä sitten valistanut, etten mä herää ikinä ennen Mamman kotiintuloa.

5. Jahtaan Justiinaa. Justiina on meidän kissa, jonka hermo ei oikein pidä. Se lähtee aina juoksemaan mua karkuun, jolloin mun on pakko mennä perässä. Pari kertaa se on pysähtynytkin kesken ajon. Pakko myöntää, että silloin mulla on mennut pasmat ihan hitupikkuisen sekaisin. Aukustia en jahtaa ollenkaan. Se on pelottava jellonakissa!

6. Yarria olen oppinut sietämään vasta viimeaikoina. Eka oli tosi kivaa, kun tuli leikkikaveri. Sitten mä tosikkona huomasin, etten mä enää pärjää sille. Aina se oli nopeempi, ketterämpi ja voimakkaampi. Sit mä päätin lopettaa leikkimisen sen kans. Yhtenä päivänä huomasin, että sehän uskoo mitä mä sanon sille, ja sit ollaan taas leikitty. Mamma oikeesti itkee tirautti, kun mä ekan kerran suostuin nujuamaan Yarrin kans. Mun Mamma on vähän sellainen herkkis.

7. Mä rrrrrrakastan metsää ja metsäilyä, etenkin nyt, kun oon aika atleettikunnossa. Ainakin omasta mielestäni. Mä painallan meidän omassa koirametsässä tuntitolkulla, kun muualla en pääse vapaaks. Mamma ei kyllä oikein arvosta, että mä käyn aina vähän kuumana siellä aluksi. Mun kun pitää aina näyttää tolle rhonttikakaralle, että mä olen se Pomomiäs meidän reviirillä - vaikkei mulla killuttimia ookaan.

Mä haluisin haastaa tähän totuusleikkiin Nellin ja Nupun. Pistäkääs tytöt kynä sauhuamaan!