Ai minäkö muka jotenkin hysteerinen Mamma... Eee-eei, en suinkaan.

Tempesterin silmä on näyttänyt jo melko hyvältä. Paljain silmin nähtävä monttu on hieman tasaantunut. Sidekalvot punoittelevat, mutta muuten silmä ei ole rähmäinen. Hurjaltahan se näyttää, kun syklot ovat suurentaneet pupillin niin, ettei värikalvoa näy ollenkaan. Pimeässä metsässä se on aika alienin näköinen.

Takaraivossa kuitenkin jyskyttää koko ajan keratiitin ja suunnilleen silmän menettämisen vaara, joten konsultoin ihmisten erikoissilmälääkäriä... Hän oli sitä mieltä, että rähmiminen on loppunut Fucithalmicista huolimatta. Just. Hää sitten kirjoitti mulle Chloraa, joka on paljon laajakirjoisempi lääke. Laitetaan sitä nyt varmuuden vuoksi niin kauan kuin tuubissa rasvaa riittää. Syklot voi kuulemma jo lopettaa ihan hyvillä mielin,  onhan niitä jo viikko tiputeltu. Kiitos Kallelle henkilökohtaisista erikoislääkärin palveluksista!

Tempe on hienosti oppinut lääkittäväksi, vaikka tiputtaminen selvästi on tosi vastenmielistä. Pöydälle otetaan valmiiksi henu, jonka saa heti kun lääkitykset on annettu. Pien potilas kipittää liikuttavasti paikalle heti kun näkee, että rasvatuubi otetaan esille. Mamman muru.

Tänään oli aivan pakko ostaa Löytöliiteristä pari kynnysmattoa. Ne on vähän pieniä, eli täytyy fiksailla niitä jotenkin. Niissä oleva koiran nassu oli kuitenkin aivan ilmiselvästi Yarri Rhodesialainen. Hassua. Ostin niitä sitten heti kolmen oven eteen :-)