Kyllä me ollaan (vielä) täysissä ruumiin ja sielun voimissa, vaikkei meistä olekaan kuulunut aikoihin mitään. Todistusaineistona molemmat poitsut nauttivat eilen syysauringosta. Tosin ne toisinaan protestoivat koko päivän töissäoloa, raksalla kun on oltava mukana aina.

Yarri nauttii vahtaamisesta tai vain lintujen tsekkailusta jollain korkeammalla paikalla. Tämä penkki on yksi korkeimmista omassa pihassa. Tosin siellä ollaan vaan, jos ihminen on kaverina. Sen kun täytyy koko ajan olla siellä missä ihmisetkin: sahaamassa, naulaamassa, villoittamassa, asentamassa, maalamassa - you name it.

Jossain vaiheessa senkin on annettava periksi. Jos sopivaa villakasaa ei löydy, on tyytyminen typerään vilttiin. Onneksi uni tulee kaiken räminän ja kolinan keskelläkin.

Teppo sen sijaan haluaa vähän suojaisampaa paikkaa, onhan se luolakoira. Se selkeästi rentoutuu paremmin, kun saa nukkua "pesässä". Teinpä sille eilen pahvilaatikosta mökin, ja vasta näitä kuvia ladatessani huomasin, että olinpa valinnut vallan järkyn hyvän laatikon meidän superkoiralle :-D