Meillä oli eilen jänskä metsäpäivä. Heti päivän valjettua lähdettiin tietysti reissun päälle. Oltiin oltu pari tuntia rälläämässä, kun Mamman vanhemmat tulivat Pekko-vaarin kanssa "kylään". Mua pikkuisen jänskätti, kun en ehtinyt ottaa Yarria kiinni, vaan Pekko ikäänkuin pölähti puskasta sen eteen metsässä. Onneksi Jarppa ei pientä murahdusta lukuunottamatta ollut moinansakaan. Heti kun se tunnisti Pekon, niin liehittely alkoi. Teppo-rukka vaan huusi koko ajan vieressä, kun Yarri ei enää juossut sen kanssa... "Leiki- mun- kaa- älä- huomaa- tota- tuu- mun- kaa!!" se ihan selvästi huusi. Nooh, ekat vieraat kun läks, niin Iskän vanhemmat tulivat visiitille. Kyllä pojat pörräs heidänkin ympärillään tuoretta pullaa hamuamassa. Pummaavt koirat, pyh, ei meillä ainakaan sellaisia ole.

Ekan kerran koiria alkoi selvästi väsyttää metsässä. Oltiinhan me lähdetty liikkeelle ennen aamupäivätorkkuja eli ruokalepoa. Äijät arvostivat, kun käytiin välillä huoltsikalla, eli ne pääsivät lämmittelemään ja nukkumaan autoon hetkeksi.

Huoltsikkareissun jälkeen metsäily jäikin tällä kertaa lyhyeksi. Iskä rikkoi sormensa silppurissa pyörivässä oksassa, ja iltapäivä vietettiinkin sitten päivystyksessä sormenpäätä liimaillessa. Oli mokoma sen verran repaleisena, ettei sitä voinut edes tikata. Onneksi ei sormi kuitenkaan lyhentynyt!