Pari ensimmäistä päivää on mennyt tosi hienosti. Ekana yönä Yarri kävi pari kertaa tsekkaamassa, että väki on pysynyt paikoillaan. Tempesteri taas katsoi, että ollaan vieraassa paikassa – eli saa nukkua sängyssä ;-) Sen pinna ei vaan kestänyt Aukusti soukkailua, vaan aiheesta tuli hieman sanomista.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Toisena yönä kukaan ei enää viitsinyt kuljeskella missään. Tepolle oli tuotu sen oma Mökki, jossa oli hyvä olla. Jarno taas sai sohvalle alustakseen oman peittonsa, joten sitä ei enää ällöttänyt nahkasohva. Lapsonen kun ei millään kyennyt olemaan nahkan päällä, vaan sen täytyi asettaa pyllynsä paremman puutteessa ihmisen päälle…

 

Eilisiltana katselin, että Yarria onkin itikat pistäneet tontilla. Illan mittaan pahkuroita tuli kuitenkin lisää, ja nokkosrokkohan se oli – tai mikä lie pukamatauti Ü Taisi sittenkin muutto olla melko stressaavaa pienelle pojalle. Aamulla kaikki näpyt olivät häipyneet kuin tuhka tuuleen. Hyvä niin. Lis. Illalla vaan tuli mieleen, ettei näpyt välttis olekaan stressistä. Tontilta nimittäin löytyi purkan jämiä ja niksapurkkapaketti… Ei kauhean terveellistä. Kirvesmiehen apulaista täytyy vähän ohjeistaa, että heittelee purkkansa jonnekin muualle, ettei koissuille käy köpelösti.

 

Pojilla on ollut pieni opettelu siinä, että yhteen huoneeseen ei mennä kuin ulos mennessä. Huone on nimittäin rauhoitettu kissoille. Aluksi siinä oli portti, mutta nyt porttia pidetään vain ihmisten poissa ollessa. Hyvin on sujunut. Kisut saavat tulla huoneesta pois, jos haluavat. Justiina yleensä haluaa tulla, ja jostain kumman kautta se loikkii jääkkärin päälle.

 

Koirat ovat olleet tosi hienosti – tai lähinnä Yarrin askasteluja nyt ajattelen. En taida uskaltaa sanoa, että poitsut ovat olleet pari pitkää päivää heti alkuun yksin kaikenlaista tavaraa täynnä olevassa huushollissa. Yhtään mitään ei ole tuhottu. Tänään oli riehuttu jotain, kun kaksi tyynyä oli tippunut lattialle ja matto oli mykkyrässä J

 

Yarri on hiukan kauhistuttanut kirvesmiehemme apulaista. Joku ystävällinen ihminen (Kiitos!) on opettanut Yarrin luikahtamaan jalkojen välistä. Apumies sitten oli mittaillut jotain ja kumarrellut. Ei tarvinne kertoa, että Perno-Jatteri oli syöksynyt ennalta varoittamatta noin miljoonaa apulaisen jalkojen välistä – ja vielä yllättäin takaapäin!

 

Jotta romaanista tulisi oikein kunnon pituinen, kerrottakoon vielä Tempesterin ekasta karkureissusta. Mentiin tontilla kahville. Pojillahan ei ole mitään asiaa asuntovaunuun sen jälkeen, kun Yarri varasti sieltä metukkaleipiä. Kaiffarit sitten lähtivät vähän seikkailulle, livahtivat mokomat portin välistä. Mmmrrh. Olin itse laittanut portin huonosti kiinni. Nooh, Jarppahan tuli heti kun niitä huutelin, mutta Teppoa ei missään. Sitten tajusin portin välin – ja paniikki iski välittömästi. Lyhköjalka kuitenkin oli varmaan heti huuteluni kuulessaan llähtenyt kipittämään pelipaikalle. Matka vaan oli niin turkasen pitkä, kun kaikki aidat piti kiertää… Pienen pojan hermo meinasi mennä, kun ei päässytkään hakemaan palkkaa luoksetulosta aivan niin vaivattomasti.