Vuoden alun kunniaksi poitsukaiset pääsivät puntarille. Tenookka on pysynyt melko hyvin kuosissaan, paino oli 6,4kg. Se on aika ihanteellinen tuolle käppänäiselle. Yarri oli vähän hoikistunut, painoa oli 38,4kg. Ei sekään miltään luuviululta näytä, mutta lihaksia vaan saisi olla vähän lisää... Ehkä me aletaan sellainen Mamman ja Yarrin kunnon- ja lihastenkohotusoperaatio jossain vaiheessa... Tai ainakin Yarrin.

Lapsirukat ovat olleet aivan onnessaan, kun ovat päässeet autoilemaan. Autoilu on käsittänyt siis matkan portilta (jonne tulevat autoa vastaan pihassa vapaana ollessaan) talolle. Ja voi sitä riemua, kun tsällit pääsevät autosta ulos! Autollahan mennään aina johonkin kivaan paikkaan, jossa kuuluu riehua ja jahdata toisiaan. Viis siitä, että se on se sama piha, jossa saavat juosta 24/7... Eivät ne ole mitenkään yksinkertaisia, eivät suinkaan.

Tepsu on kerran viikossa käynyt luvattomasti omilla reissuillaan. Se on poissa puolisen tuntia, käy tuossa viereisellä mäellä, ja tulee sitten portin taakse huutamaan, kun ei pääsekään takaisin pihaan. Normisti se ulkoilee nyt kevääseen ja aidan korjaamiseen asti takki päällä, koska silloin se ei mahdu verkon silmistä läpi. Tosin se sitten käyttää heti hyväkseen tilanteen, kun takki unohtuu... Ei tuossa muuten mitään, mutta viime viikolla aidan taakse oli ilmestynyt kummallisia jälkiä. Siinä on selkeästi jonkin koiraeläimen jäljet, jotka seuraavat aitaa. Jäljet näyttävät hyvin paljon Yarrin jäljiltä, mutta se ei ole kulkenut missään vaiheessa aitojen väärällä puolella vapaana. Mikä lie irtokoira, mutta silti vähän jänskättää.

Jarnon kanssa ollaan tehty (hyvin) vähän naksuhommia. Kaverin päälle pitää saada vähän toimintaa. Oli jännä huomata, että se alkoi heti tarjota noita aiemmin opittuja, joista on viimeksi tullut palkkaa. Ja se ei ole siis nähnyt tai kuullut naksua varmaan vuoteen *nolo* Ollaan otettu vain kohteen seuraamista ja sheippaamista eri asioiden koskemiseen. On kumminkin hienoa nähdä, että tsälli alkaa heti skannata ympäristöä, kun otan naksun esiin. Tuo kohteiden kirsulla koskeminen näyttäisi olevan meillä se eniten treenattu - tai ainakin palkattu - juttu.

Jaahas, nyt lähdetään vapispäivän kunniaksi pihalle, kerrankin valoisan aikaan. Pikkumyyris nauttii niin suunnattomasti, kun se saa etsiä hiiren ja myyrän jälkiä lumihangessa. Tempe suorastaan rakastaa lunta. Yarri ei niin piittaa, se kun tykkää olla siellä missä ihmisetkin - mutta mieluummin jalkojen juuressa sisällä, jos saa valita!