Niin se vaan on, että kyllä hyvätkin pyhät loppuu aina aikanaan. Meillä poikain mahat ei herkuista pömpötä, mutta isäntäväen sitten senkin edestä.

Poitsut eivät saaneet mitään erityisherkkuja paketteihinsa, ettei niistä tule riitaa. Niitä sitten odottivat sellaiset pehmo-röhköpossut. Tempesteri muisti heti, että mikä tää pakettijuttu oikein on. Silmät vilkkuen se ryntäsi repimään pakettiaan auki, kun Yarri taas katseli vanhemmastaan mallia, että mikähän juttu tää nyt sitten oikein on.

Tenookka poisti possultaan välittömästi saparon. Kolme-neljä tuntia se jaksoi sikaa röhköttää, kunnes veti röhköpussin pois sieltä saparon reijästä. Sen jälkeen se alkoi himoita Yarrin sikaa, joka oli lakannut ääntelemästä jo ekan puraisun jälkeen. Tuo rhoden kulmahammas lienee vähän eri kaliiperia kuin myyriäisellä... No, sekunnin mittaisen rähinänhän äijät saivat aikaiseksi, kun myyris kävi sikavarkaissa ja poisti toiseltakin sialta saparon. Voi prööt. Kai mun täytyy korjata possujen röhköpussit, vaikka toi ompelu ei olekaan mun lempparihommaa. Tai sitten käyn hakemassa niille oikeat lateksipossut.

Jouluaattoillan kunniaksi Yarri sitten laattasi keskelle uutta olohuoneen mattoa. Great! Raasu oli vähän ihmeissään, kun taisi olla eka kerta, kun se edes oksensi.

Jotta elo ei kävisi tylsäksi, tuli Tepolla maha jostain kipeäksi aattoyönä. "Kohtaus" oli samantyylinen kuin mitä oli uintireissun jälkeen nelisen vuotta sitten, mutta ei kuitenkaan samanlainen. Pienen sylihellittelyn jälkeen kaveri röyhtäisi ja oli taas oma itsensä. Vaan kyllä se taas säikäytti. Kuinka sitä ilmaa voi kertyä masuun niin paljon, että se saa tuommoisen kipuilun aikaiseksi? Onneksi noita kipuiluja ei nykyisellään ole edes joka vuosi.

Säikäytti muuten sekin, kun loikoilin selkävaivaisena upouudella piikkimatollani eilissäpäivänä, ja koirat päättivät kirmata Mammaa morjestamaan. Voin kertoa, että hoitovaikutus tehostuu roimasti, kun vatsan päällä istuu 40kg rhodesiankoiraa ja kaulan päällä makoilee pieni myyriäiskoira!