Pojilla on ollut tänään aivan täysin ja totaalisen tylsä päivä. Mehtään ei päästy ollenkaan, kun siellä oli maalämpökaivannon poraaja hommissa heti aamutuimaan. Ilmeistä jo näkee, että pojilla on Paha Elämä.

Onneksi eilenaamulla päästiin vähän revittelemään, kun porari lämmitteli vehkeitään.

Pojille tekee tosi hyvää tuo, kun raksalla - vaikkei se ole vielä alkanutkaan kunnolla - lappaa kaikenlaista vierasta miestä. Teppo ei juuri reagoi kehenkään, kun sen pitää komentaa Jarnoa. Yarri taas valikoi ihmiset. Toisia se ei noteeraa ollenkaan, kuten esmes tätä porarimiestä. Se vaan kävi katsomassa, kuka kumma mahtoi suhautella ilmaa Yarrin tontilla. Toisia Yarri käy selvästi hivottelemassa, kuten meidän kaivurimiestä - joka on kyllä meidän ihmisten tuttu - ja Iskän isää. Näitä vasten se melkein hyppää ja juoksee miljoonaa hivotellen ohi. Huhhei. Kai se katsoo otolliset uhrit. Sitten erikseen on ne tutut, jotka saavat Yarrin sekoamaan aivan tyystin, oltiin sitten kotona tai tontilla. Niin että kiitos vaan, Herra Hoo :-)

Tenookka putosi eilen avantoon. Parka. Tontilla oli yksi kuoppa täyttynyt porarin jälkeen vedellä. Noh, yön aikana se oli tietysti mennyt riitteeseen. Teppo-rukka juoksi onnellisena Jarpanapan perässä. Yarri loikkasi kuopan yli, ja Tenookka putosi jääkylmään veteen. Ei se kyllä tahtia olisi haitannut, mutta Mamma tyhmä pakotti autoon ja kotiin!

Pitkästä - siis todella pitkästä - aikaa käytiin poikien kanssa narulenkillä. Enpä olisi uskonut, että äijät kulkevat noinkaan nätisti ja vetämättä. Harjoitushan se tekee mestarin, eikä meillä olla viimeaikoina todellakaan harjoiteltu. Yhdestä pihasta räkytti joku pikkuinen koissukin, eikä Jarno saanut laisinkaan kilareita. Haukahtihan se pari kertaa, mutta tuli sitten vierelle tarjoamaan kontaktia. Enpä ois ihan heti osannut odottaa... Ja koska meillä kaikilla oli niin mukavaa, niin käytiin sitten tsäppäilemässä tuleva asuntomessualue läpi ja nautiskeltiin lumisateesta.