Nyt ne on taas vuoden viheliäisimmät ulkoilukelit menossa. Meidän soratiet kärsii ihan hirveästi lumien sulamisesta, ja lenkkeillessä saa kahlata nilkkoja myöten savilillussa. Paitsi Tempe Töppöjalka kahlaa mahaansa myöten. Onneksi ollaan saatu kotona kurasyöppö käyttöön, ja poitsut on helppo suihkutella puhtaaksi. Poitsut ei vaan oikein arvosta, vaikka alistuvatkin puhdistusoperaatioon. Nehän tykkäävät vedestä järvessä. Myöskään lenkkeillessä sade ei haittaa pätkän vertaa. Vaan annas olla, jos vesi tulee sateena kotopihassa oleillessa tai suihkusta, niin ei ole kivaa, ei.

Metsissä on paikka paikoin jo ihan mukavaa. Tänään oli kaunis päivä, ja pidettiin äijien kanssa kivaa. Yhtäkkiä kavereita ei näkynyt missään. Ja mistät kaverit sitten löytyikään... Siellä ne olivat paistattelemassa päivää ripi rinnan kiven päällä.

Ulkoilun jälkeen olikin sitten kiva ottaa päikkärit soffalla.

Yksi Jarnon lempparinukkupaikoista on tuo nojatuolin käsinoja. Kai siitä on kiva katsella samalla pihalle, se on hyvä vahtikoiran paikka. Normaalisti Mamma istuu tuolissa, Teppo nukkuu sylissä ja läppäri majailee tuossa toisella käsinojalla. Meillähän ei noita nukkumapaikkoja pojille juuri olekaan, joten täytyy pakkautua sillä lailla tiiviisti tuohon yhteen tuoliin.