Rankka viikonloppu on vihdoin takana. Tepolla oli kauden vikat mejä-kokeet, ja loput vuorokauden tunneista on vietetty raksalla. Yarri-rukka on saanut osallistua vain raksailuun, sillä mejä-kokeissa ei startata varmaan vielä ensi kaudellakaan. Tempesterin Tepon pitää saada ensin mahdollisuutensa – ja emännän energia ei riitä kahden kanssa kokeissa käymiseen…

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Tempe vetäisi Pilkotun kokeessa tyypilliseen tapaansa nollan. Tai kolmella hukalla ei kai juuri muuta voi saadakaan ;-) Tämä koiraharrastaminen on vaan sitten eriskummallista. Tulokseen en ollut tyytyväinen (Ei kai kukaan oikeasti lähde kokeesta hakemaan keskeytystä?), mutta ajoittaiseen työskentelyyn kylläkin. Paikoitellen oli nähtävissä sitä oikeaa, innokasta, vauhdikasta ja tarkkaa työtä. Toisaalta hiiren tai minkälie jäljet pyörittivät pikkukaveria niin, että hukkiahan siitä tuli roppakaupalla.

Tänään Teppo teki pari sellaista juttua, joita se ei ole ikinä, koskaan, milloinkaan ennen tehnyt. Enkä oikein tiedä, kuinka suhtautuisin asiaan. Tai ensimmäiseen kyllä tiedän. Koissu nimittäin lähti heti alkutuimaan paluujäljelle. Teki mieli pyytää siitä hukka heti, mutta annoinpa nyt kumminkin sen vahvistua. En juuri ajatellut nenääni pidemmälle. Toisekseen se kävi useamman kerran hakemassa jäljen oppaan jaloista. Käsittämätöntä. Se ei juuri noteeraa muita mukana kulkijoita, enkä tiedä, mistä se nyt yhtäkkiä tuollaisen hoksasi.

Olin oikeasti melko tyytyväinen tähän päivään, vaikka jouduin kehottamaan koiraa melko paljon. Se ei kumminkaan ollut ottanut nokkiinsa siitä, että viikolla tehdyllä fiilistelyjäljellä nappasin sen kesken jäljen pois. Päätin, että jos kaveria ei kiinnosta veri, niin ei siellä muutakaan haahuilla. Oli tosi fiksua kokeilla tuota juuri kokeen alla…

Jari Salokannon koeselostus seuraa myöhemmin, kun saan sen ensin itselleni. Me kun liukenimme kesken päivän raksahommiin, ja jätimme sijaisen vastaanottamaan papereita. Kiitos miljoonasti siitä!

Jarin näkemys Tempen työskentelystä oli hauskaakin hauskempi:
Tepon lähtötunnelmasta huokui menemisen meininki. Häntä viuhkasi kiivaasti kun toinen pää eli kirsu antoi suunnan. Lähtö oli lupaava kun pienet jalat vispasivat tiukkaan tahtiin jälkiuran päällä. Jäljestävä mäyräkoira vaihtui kuitenkin vähitellen metsästäväksi mäyräkoiraksi riistanjälkien houkutellessa seireenien laulun tavoin luokseen. Koko ensimmäinen osuus meni loppujen lopuksi pilalle riistanjäljillä pyöriessä. Kaksi kertaa koiralle piti avausosuuden aikana osoittaa jälki ja vasta vähän ennen kulmaa verijäljestys alkoi kiinnostaa tiiviimmin. Toinen osuus ja jonkin matkaa viimeistä osuuttakin koira esitteli iloista jäljestystä, joskin aika ajoin hieman pyörivää, joka teki menosta hieman puurtavaa. Kolmannella osuudella riistankolo houkutti puoleensa eikä sen houkutuksista päästy enää omin nenin pois. Koe keskeytettiin. Iloisen riemukas suoritus, joka hiipui riistan viekoituksiin.

Yarri taas on seonnut päästään täysin. Oli niin ihanaa, kun Kartsa oli käynyt kahvilla, että pikkutsälli meinasi seota vallan sukkiinsa. Se oli haukkunut ja kiemurrellut ja pujotellut jalkojen välistä ja vaikka mitä, kun ei tiennyt kuinka päin olla. Kartsa useammin meille kahville, kiitos!

Testattiin myös, mitä Yarri sanoo, kun täysin vieras ihminen menee meille kotiin siten, ettei siellä ole ketään muita. Se haukahtaa siis pari kertaa ja loikkaa pari kertaa vastaan katsomaan, mitä tulijalla on käsissään. Sen jälkeen se olisi valmis lähtemään vieraan matkaan, kunhan ei tarvitsisi olla yksin kotona. Hassu lapsi.

Vaan nyt lähdetään noiden kaverusten – saunamajureiden – kanssa saunomaan. Onneksi uuteen kotiin tulee pitkät lauteet, jotta mahdutaan kaikki. Nykyisessä saunassa on vähän ahdasta, kun molemmat koirat köllöttävät ylälauteilla…