Ahkerat ja reippaat työmiehet ova tehneet pitkiä päiviä raksalla. Viimeaikoina ollaan kyllä pyritty siihen, että sällit rauhoittuvat päivän kotona, ja illalla touhutaan kolmisen tuntia tontilla. Siellä ne kaivelevat päälakea myöten savessa ja kurassa, Perno-Jatteri kiipeilee välillä lautakasojen ja styroksipaalien päällä, nukkuu villoissa tai hiekkakasoissa. Teppo tekee myyräkoirahommia tunnin kerrallaan, ja käy välillä ilmoittautumassa Mammalle.

En tiedä uskallanko edes sanoa, mutta Yarrin askartelut tuntuisivat nyt olevan aivan menneen talven lumia. Se ei ole viimeaikoina repinyt mitään muuta kuin omia pehmolelujansa. Toivotaan, että nykyinen suuntaus jatkuu. Jätkät uskovat myöskin perheen omia sääntöjä suht ok. Keksipaketit ja makkarat ja roskikset saavat tontilla olla aivan rauhassa, kukaan ei käy varkaissa.

Eilen Teppo pääsi työmieshommiin Mamman kanssa, kun Vammalan Masossa oli myyriäisten rotumejä. Avoimessa luokassa palkintoa ei valitettavasti päästy jakamaan ollenkaan, kun tuloksia ei oikein tullut... Voittajassa pystin pokkasi itseoikeutetusti Volvo Pikku-ukko, jolle täten lähetämme monta virtuaalista herkkua palkaksi hienosta työstä. Onnea.

Tepon jälki lähti tosi makeasti liikkeelle. Se lähti suunnattomalla innolla, todella tarkasti ja vauhdilla liikenteeseen. Alku oli tuomarin mukaan päivän parasta jäljestämistä... Arvatkaas harmittiko, kun sorkkaherkkä Tenookka teki ekalla osuudella kolme hukkaa aivan peräjälkeen peuran jäljille - ja hommahan oli sitten siinä. Jäpikällä tosin oli hirmuisen lystiä. Päästiin me sitten harjoitellen sorkalle, ja palkka odotti siellä tututtuun tapaan.

Tuomari Rauno Koskinen kirjoitti koeselostukseen seuraavaa:
Koira hyvin ohjatusti hienoon jälkityöhön, joka etenee maavainuisesti ja jälkitarkasti lähes 1. osuuden puoliväliin asti. Mutta sitten sorkkaura tulee vastaan ja tuntuu kuin paluuta ei ole. 3 hukkaa tulee aivan peräkkäin ja koe keskeytetään. Harjoitellen loppuun. Harjoittelulla jälkiuskollisuutta lisää ja tästä koirasta kuullaan vielä.

Itkuhan siinä meinasi tirahtaa tuosta viimeisestä lauseesta. Mamma kun on sellainen tunteellinen höpsykkä. Palkinnot ja pystit oli sitten jaettu, kun tuomari(t) halusivat jakaa vielä yhden ylimääräisen tunnustuksen ja huomionosoituksen. Se annettiin parhaalle parivaljakolle hyvän yhteistyön perusteella, ja sen pokkasivat - Teppo ja minä! Siinä kyllä leuka loksahti metrin alaspäin - ja sitten tirahti ne kyyneleet ihan oikeasti silmiin. Mamman piäni tyämiäs. Kyllä vaan täytyy sanoa, että toiset, epäviralliset tunnustukset, ovat monta kertaa olleet niitä virallisia, isoja pyttyjä tärkeämpiä. Niin nytkin. Kokeen tuloksettomuus jäi aivan omaan arvoonsa :)