Kyllä meillä nyt on jännät paikat. Aamulla jo ihmettelin, kun koirat ryykäs aamu-ulkoilulla suoraan takapihan aidalle, ja molemmat rääkyivät siellä, Teppo enempi ja Jarppi vähempi. Olihan se mentävä tietty katsomaan, kun Jarno hyppäsi matalampaa aidan osaa vasten ja murpatti. Tuosta matalasta aidastahan se menisi yli kuinka vaan, jos hoksaisi kokeilla. Nooh, siellähän näytti olevan rotkula naapurin pihalla. En kyllä ehtinyt katsella, että oliko uros vai narttu. Yarri onneksi tuli nätisti kontaktissa pois aidalta ja poistuttiin sisälle.

Nyt töistä tullessa päästin pojat tietty taas pihalle. Teppo alkoi haukkua selvää reviirin vahtimista. Yarri sitten juoksi miljoonaa aidalle ja loikkasipa viedä aidan vieressä olevalle kivellekin. Samaa vauhtia olisi päässyt aidasta yli aivan lentäen, onneksi ei kokeillut...! Rotkulainen oli nimittäin laajentanut reviiriään ja oli metsikössä noin 10m päässä meidän aidasta eikä ihmisiä näkynyt missään. Se osasi onneksi käyttäytyä, eikä vastannut poikien haukkumiseen mitenkään.

Homma vaan on nyt sellainen, että me ei enää kuukauden tai parin takia lähdetä korottamaan tuota aitaa. Eihän sitä korotettavaa olisi kuin parikyt metriä, mutta silti se olisi niin turhaa työtä. On vaan tosi tylsää, jos pojat joutuvat olemaan (Tai lähinnä Yarri, Teppohan ei pääse aidasta yli millään) kiinni omassa pihassa tämän lopun aikaa. Enpä edes tiedä, koska tuo koira on naapuriin muuttanut. Täytyy toivoa, että se on vain vieraileva tähti naapurustossa.