Mitään erityistä ei ole oikein tapahtunut, vaikka aikaa edellisestä postauksesta on kulunut luvattoman kauan. Meillä vaan rakennetaan talon pohjia ja koirat saavat ulkoilla omatoimisesti siinä sivussa...

Tepon kanssa ei hyvä heilu. Ollaan vihdoin saatu muutamia koepaikkoja MEJÄn tiimoilta, mutta eilisen harkkajäljen jälkeen en oikein tiedä mitä ajatella. Veren vähyyden vuoksi ei olla paljoa päästy harkkaamaan, ja eilinen meni luullakseni ihan plörinäksi. Tein jäljen laimennetulla biisonin verellä, ja sinänsä se näytti toimivan oikein hyvin. Tenookka kulki siksakkia jäljen yli kuin spanieli konsanaan. Sillähän on tapana kulkea kuin juna - ja yhtä määrätietoisesti pois jäljeltäkin... Muutamia kertoja se lähti aivan omille teilleen - tai siis olisi mennyt, jos olisin mennyt perässä. Pienellä kehotuksella se lähti taas siksakkaamaan. Kaadolle (jonka Teppo muuten omi tosi upeasti!) päästyämme huomasin muutaman metrin päässä aivan makuun näköisen paikan. Lähdin samoilemaan sitten jäljen viertä ilman koiraa, ja eiköhän näyttänyt siltä, että jollain toisellakin oli ollut jälki tismalleen samassa paikassa. Sen tuoreudestahan mulla ei tietenkään ole mitään tietoa... Pöh. Toivottavasti pikkusälli ei mennyt nyt aivan sekaisin.

Perno-Jatteri on alkanut vähän touhuilla omiaan yksinollessa. Tai siis yhden kerran se vähän askarteli Mummin seinässä repsottavaa tapetinpalasta... Nyt tapetti ei enää repsota, vaan paikalla on pieni monttu... Krhm. Onneksi Mummi ei ole niin turhan tarkka.