Voi meidän Tempeä - pienen pientä potilasta - taas kerran. Eilen töistä tullessa katselin, että kaveri siristelee oikeaa silmäänsä aivan erilailla kuin yleensä. Iltaa kohden silmä alkoi olla vähän turpeessa, punoitteli ja vaikutti vähän valonaralta. Syynäilin sitä sitten oikein urakalla, mutta en löytänyt mitään vierasesinettä. Tässä Teppo on yleensä kiltti, antoi kerran jopa kaivaa vilkkuluomen alta koivunsiemenen. Vaan nyt ei löytynyt mitään. Ajateltiin katsoa muutama päivä, mihin homma etenee.

Nooh, tänään aamulla ei tarvinnut miettiä, että varataanko aikaa lekurille. Herätessä koko silmäkuoppa oli täynnä rähmää. Ysiltä heti soitin sitten meidän uudelle ellille. Vastisaika järjestyikin jo kahden tunnin päähän. Poitsut (Elli ja Isäntä) olivat joutuneet rauhoittamaan Tempen, jotta silmä saadaan kunnolla tutkittua. Reikähän sieltä sarveiskalvolta löytyi. Kuulemma joku oksa on ilmeisesti raapaissut, oli ollut enemmän nirhauman kuin piston oloinen. Sinänsä järkkyä, että itse en nähnyt sitä eilen ollenkaan. Tänään reikä loistaa kilometrin päähän aivan keskellä sarveiskalvoa. Itse en tarvitsisi edes fluerisiinia, että näkisin vauriokohdan. Se nimittäin näkyy tavallisessa valossa paljaalla silmällä. Että sitä luokkaa siis...

Pikkutsälli sai sitten Fucithalmicit ja Scopolaminit käyttöön. Viikonlopun yli katsellaan, ja jos SAK ei näytä yhtään paranemisen oireita, niin mennään maanantaina uudestaan Villelle.

Pieni poikaparka on vieläkin ihan kanttuvei. Reippaasti se yritti mennä metsään pissulle, mutta tiukimmissa paikoissa kääntyi katsomaan, josko Mamma nostaisi syliin. Ja Mammahan nosti.

Potilas nojatuolin nurkassa.

Ja vielä rähmän määrää. Itse silmästä ei luonnollisestikaan ole kuvaa, kun aukipitäminen tekee niin ikävää, ettei vaavia viitsi kiusata.