Voi  meidän lapsiraukkoja. Poikaparat olivat tänään kokonaista kuusi tuntia yksin, kun väki oli töissä ja humpsuttelemassa. Pikkuisenko oli jätkille järkytys, kun viimeisen kuukauden aikana pisin yksinolo on ollut jotain kaks tuntia... Jarno oli sitten hiukan askaroinut, ja muotoili uudelleen Mamman pari led-kynttilää. Kyllä ne vielä toimivat, mutta näyttävät hiukan moderneilta. Niiden tuikkulaseistakin oli poistettu tyylikkäästi maalia. Myös mainoslehtistä oli hiukan siirrelty olohuoneen pöydältä.

(Lis. toim. huom. Illalla vasta huomattiin, että molemmat makkarin kaukosätimet olivat unohtuneet yöpöydälle. Niillekään ei oltu tehty mitään!)

Teppo sen sijaan on nautiskellut. Se oli luikahtanut jostain portin välistä "koirattomalle" (tai siis jarnottomalle, pätee yksinolemisen aikana) alueelle. Siellä tuo murunen makasi pienellä kerällä fleecepaidan sisällä vaatehuoneen tuolilla. Onneksi ei jäänyt hihaan jumiin kuten toissa talvena!

Olenkin unohtanut kertoa esimerkin koiran mallioppimisesta. Meillähän Tepolla on ollut iäisyyden hellyyshetkiä pehmokissa Martin kanssa. Se puree Marttia hellästi korvasta, makaa kyljellään silmät kiinni lähes liikkumatta - vain etutassut liikkuvat vähän. Nyt Jarno on tehnyt pari kuukautta aivan samaa. Ja nämä eivät muka osaa mallioppimista?! Josko meillä on aidalla räkyttäminen opittu, niin kyllä tämäkin.