Meidän pieni Tempesteri on saanut viikolla Tammermaan Mäyräkoirakerholta valioitumispystin. Tosin Mamma unohti koko kokouksen, joten onneksi Reetta otti pytyn talteen. Mamman ihmetykseksi Teppo sijoittui myöskin avoimessa luokassa kilpailleille mejäkoirille tarkoitussa Volvon Malja -kisassa toiseksi! Tittadaa! Meidän mejäilyä kylläkin kuvaa tämä alla oleva kuva - on kuin rämpis lumihangessa kaulaansa myöten.

Tänään oli keväisen aurinkoinen ja ihana ulkoilusunnuntai. Poikain kanssa nautittiin oikein urakalla lumihangessa möyriskelystä ja juoksentelusta. Toki Iskä korjasi portinkin, jonka läpi/yli Tempesteri on oppinut luikahtamaan. Onneksi Yarri aina paljastaa sen retket (No okei, ei se ole ollut kuin kerran retkellä!) jäämällä aidan taakse nyyhkimään. Se raasu kun ei mitenkään pääse siitä samasta kohdasta aidan yli...

Käymme yhdessä aina, käymme aina rinnakkain...

Saammeko esitellä harvinaisuutemme: Pystykorvaversiot myyriäisestä ja rhonttikoirasta:

Ensin juostaan kaveri kiinni.

Sitten sitä vähän hivotellaan, jos se ei tajua väistää hyvän sään aikaan.

Ja lopuksi se jätetään julmasti jälkeen, kun se ei pysy töppöjaloillaan vauhdissa mukana!

Kyllä juokseminen on sitten mukavaa!

Pekko-pappa kävi eilen 12-vuotissynttäreidensä kunniaksi meillä kaffittelemassa. Pappa näyttää ylivalottuneissa kuvissa aivan kummituskoiralta!

Koko äijäkööri ulkoruokinnassa, sisällä meinasi mennä häsläämiseksi. Tepakka rääkyy koko ajan Yarria leikkimään kanssaan, Yarria kiinnostaa vaan Pekko, ja Pekko-pappa yrittää vetäytyä omaan rauhaansa... Ellen ole muistanut mainita aiemmin, niin Yarrihan on meillä ns hoivakoira. Se bongaa kaikki haavat, ihottumat, kasvannaiset, poskiontelontulehdukset ja muut epämääräisyydet. Pekon selästä löytyy iso(hko) rasvapatti tai mötti juuri tuosta kohdasta, jota Jarno haistelee ja nuoleskelee.