Tittadaa! Vähänkö työvoitto puolentoista vuoden jälkeen??! Yarrin kynnenleikkuu on koko ajan ollut helppoa: se ei nyi jalkojaan, ei mene karkuun kynsisakset nähdessään, ei vapise, tärise tai hammastele tai kikkaile muutakaan kummaa. Se vaan komennetaan soffan nurkkaan, johon se kipsautetaan seljälleen kölimään.

Eilen se teki kolmannen kerran sen, että kynsisakset nähdessään - en siis edes sanonut mitään - se kiipeää soffalle, pistää pötkölleen ja kahden sekunnin miettimisen jälkeen kellahtaa ketarat ojossa leikattavaksi! Aikaisemmin olin pitänyt sitä puhtaana vahinkona, mutta ei se tainnut ollakaan Ü Hiano poju!

Eilen poitsuilla olikin tylsä päivä, kun Iskä oli messuilemassa ja Mamma mejäilemässä koko päivän. Taas tarttui mejäilystä uusia juttuja mukaan - Kiitos kaikille järjestäjille. Iiron iskä - jonka nimeä en tiedä - saa pojilta erityiskiitokset. Sorkka on nyt meidän pakastimessa haisemassa Ü Tempesteri haistoi heti, missä Mamma oli ollut. Oma veripullo otettiinkin het illalla sulamaan kevään ekaa jälkeä varten.