Johan onkin tullut hehkutettua, ettei Yarri ole pitkään aikaan tuhonnut mitään... Oltiin aamulla remonttitarvikeostoksilla. Kun tultiin kotiin, oli Jarpanaattori askaroinut vähän sähköpiuhaa. Se oli todellakin nähnyt vaivaa: se oli hakenut komerosta (!!) piiitkän jatkojohdon, jonka piuha oli askaroitu seitsemään pieneen palaseen. Oli vaikea pitää naamaa peruslukemilla, kun sähkömiehen koira on toiminut reippaasti samaisen sähkärin apumiehenä.

Jäljet siivottuamme päästiinkin sitten hurvittelemaan. Edellisistä treffeistä Kalle-salukin kanssa oli vierähtänyt jo reilu kuukausi. Nyt pojat pääsivät taas saviseen koirametsään mylttämään. Kalle Laukka vaan oli aika vaisu, sillä oli ilmeisesti masu sekaisin, eikä se oikein jaksanut Yarrin riehumista. Yarri tosin uskoi tosi hienosti, kun Kalle sille vähän huomautti yltiöriehakkaasta touhusta. On kyllä tosi upeaa nähdä, kuinka räyhä-Yarri antaa Kallen sanoa ihan mitä vaan ja kuinka lujaa tahansa. Se ei Kallelle vastaa näköjään missään tilanteessa. Se vaan heittäytyy ihan pieneksi lolesiankoilaksi Kallen eteen ja alkaa kirputtaa toisen kaulaa - ja Teijan iloksi myös korvakarvoja.