Onneksi vuoden vaihtuminen ei ole sihteerikön ahkeruudesta kiinni. Sellaisessa tapauksessa elettäisiin vielä vuotta 1997 tai jotain...

Viime vuoden lopulle ja tämän vuoden alkuun tuntuu mahtuvan koko "vanhan koirajengin" siirtyminen muille maille vierahille. Roosa-mummon poismeno lopetti Ossi-dogin aikakauden aivan tyystin. Meinaa tulla ihan suru puseroon, kun ajattelee, että Tempesteri alkaa olla tämän gängin vanhinta ikäpolvea. Onneksi Pempee on hyvässä kondiksessa!

Alkutalven pakkaset ovat laittaneet poikien kärsivällisyyden koetukselle. Teppo jäätyy täysin, jos pakkasta on yli 15 astetta. Siinä ei auta takit, ei tossut. Äijän jalat vaan kerta kaikkiaan menee mukamas katki, jos se joutuu kävelemään. Äijien kanssa on lenkkeilty vain pakolliset, ja muuten on touhuiltu sisällä kaikenmoista. Nyt on hienoa, kun pakkasta on alle 10 astetta, ja voidaan olla illat pihalla touhuilemassa!

Tässä hoivakoira Yarri tutkii, että Pomon silmät on kondiksessa.

Kun silmät on todettu terveiksi, aloitetaan nujuaminen. Se onnistuu parhaiten, kun Tempe hypähtää nojatuoliin. Huomaa, kuinka se huitoo pitkänhuiskealla tassulla toista päähän...

Kameran syövereistä löytyi syksyinen metsäkuva Jarppiksesta. Toinen on ihan kakara vielä, ja huulen mutkasta löytyy jo harmaata...

Nyt odotellaan vaan, että kevät keikkuen tulisi. Lämmintä, valoisaa, pyörälenkkejä, verijälkiä ja kaivuhommia me jo vähän ikävöidään. Vaikka onhan lumikasat ja hangessa kahlaaminenkin ihan kivoja hommia!