Kesän ensimmäinen punkki on nyt bongattu. Inha herneen kokoinen möllikkä löytyi Tepon huulipielestä - kuten aina. Partakarvojen joukkoon on ilmeisen hyvä piiloutua. Punkinpoiston jälkeen Tempellä on kaikki mallillaan. Mitä nyt vähän harmittaa, kun ei pääse reissuille lähimetsiköihin. Ressu istuu aidan vieressä piipittämässä, kun sen kulkutien on julmasti tukittu.

Tempen silmä on varmastikin juuri sellainen, millaiseksi se jää. Kuvassa näkyy klo12 kohdalla samentuma, joka tuskin koskaan poistuu. Se on onneksi sen verran ylhäällä, ettei se näytä vaivaavan näkemistä. Ja ainahan on tuo toinen pippurisilmä :)

Kismääryt ovat olleet pari kertaa ulkoilemassa - tokikin ihmisen silmän alla, ja koirat ovat olleet sisällä. Vanha peli jatkuu: Aukusti on arkajalka, joka ei uskalla poistua terassilta, vaan juoksee kiiruun vilkkaa sisälle. Justiinakin juoksee kiiruun vilkkaa, vaikkakaan ei taatusti sisälle. Heti ekalla kerralla se loikkasi määryten olkapäältä alas ja lähti tutkimusretkelle. Häntä pystyssä se miukui ympäri tonttia ja taloa ympäri. Sisälle sillä ei ollut aikomustakaan tulla. Onneksi pikkulikka antoi kuitenkin kohtuullisen kiltisti kiinni. Tosin iltamyöhällä ei tulisi mieleenkään päästää sitä ulos, muuten saisi koko porukka viettää yön sitä pyydystäen. Alla olevassa kuvassa Aukustus Possukissa kurkistelee terassin ovesta, josko vaikka uskaltaisi...

Jarnon kanssa ollaan keskitytty lähinnä pihaantulijoiden vastaanottamiseen. Tämänpäiväiset vieraat saivat vain parit haukut, eikä yhtäkään hyppimisyritystä. Jopa vieraat olivat ällikälä lyötyjä. Muutenkin tuo jäpikkä osaa toisinaan olla niin vieraskorea jottei hyvä tosikaan. Ollaan pari kertaa käyty treenimässä tuttujen kanssa, ja heille olen kertonut kuinka tuo hyppii ja vouhkaa, pellossa kasvanut kun on. Nooh, sehän on ollut kuin viilipytty - energinen ja tarkka, mutta ei missään nimessä kohko. Kummallista. Muutoin sillä tuntuisi olevan joku äijäilyvaihe taas vaihteeksi päällä. Montakohan niitä tulee, ennenkö ne on käytetty loppuun...?