Meidän pojilla on alkanut tänään loma. Mamma nimittäin meni kesälomapätkän jälkeen takaisin töihin, ja poitsut ovat saaneet vihdoin levätä. Loman aikana oltiin kaikki päivät hommissa, vaikka hellettä piisasi. Parhaina päivinä äijät olivat 10-12 tuntia putkee pihalla auttamassa maalaus- ja hiontahommissa. Tällä kertaa maalarimestarin titteli lankesi Tempelle, joka oli nenästä hännänpäähän asti maalissa.

Toki me ollaan muutakin touhuiltu. Jarnon suurin projekti on ollut "Näin jahtaan viimekesänä keksimiäni talitinttejä". Kummasti se muisti viimekesäisen pesänvahtimisen, ja aloitti sen heti, kun näki ekan vilahduksen talitintistä. Sitkeä sissi se ainakin on, kun jaksoi vahdata olematonta pesää monta päivää herkeämättä. Hassu lapsi.

Metsäseikkailujakin on jonkun verran harrastettu. Orava-, hiiri- ja myyräkoira poseeraa


Kukkuluuruu!

Tyypillinen rhodesiankoira: Patsasteleva kivillä kiipeilijä

Perno-Jatteri on päässyt kokeilemaan vähän nenähommiakin. Loman aikana tehtiin Personal Trainerin kanssa Yarrille pari harkkajälkeä. Kyllä muuten on Mammalla vähän opettelemista tuon koiran jäljestystyylin kanssa. Monta vuotta kun on tehnyt hommia mäyräkoiran kanssa, niin voinpa kertoa, että rhoden kanssa homma toimii vähän erilailla. Haku- ja jäljestyskuviot on tyystin eriä kuin mihin on tottunut, ja koko työskentelytapa on itselle vierasta. Yarri blokkaa jälkeä ihan selvästi z-maisella siksak-kuviolla, josta olin ihan häkeltynyt. Jälki jäljeltä kuvio on kuitenkin pienentynyt, ja viimeksi kaiffari haki jälkeä ehkä metrin-kahden sivusiirrolla. Onneksi Personal Trainer osasi varoittaa tästä etukäteen. KIITOS YSTÄVÄ!

Yarrin yksi harkkajälki oli hitusen mielenkiintoinen. Tehtiin jälki maastoon, joka oli lähes kuin puistokävelyä. Kuvat on himppasen pieniä, mutta toivottavasti niistä saa jotain selkoa.

Koira kulki kuin juna, ylitti hienosti kaatuneet puut ja meni muutenkin tosi mieleisesti. Yhtäkkiä ekalla suoralla se harhautui metrin verran jäljeltä sivuun ja jäi haistelemaan jotakin. Ällistys oli aika suuri, kun koissu löysi reitiltä tämän raadon, haisteli sitä muutaman sekunnin, ja jatkoi sitten matkaansa.

Linnunraato oli vielä aika tuorekin, varmasti samalta päivältä, sillä lihat eivät olleet ehtineet edes kuivettua. Kaikenlaista sitä metsästä löytääkin - eikä edes hokattu tuollaista jälkeä tehdessä...

Ja vielä kuvasaasteena (taas) yksi profiili Mamman hienosta mettäkoirasta

Sekä tietysti kuva muistutuksena siitä, kuka meillä on porukan Pomo - Mamman piäni ilopilleri ja karvamakkara.