Sunnuntai on taas kruunattu hieronnalla. Kyllä koirien kelpaa... Tällä kertaa vaan takkatuli puuttui, mutta ehkä sen justiinsa kestää. Maanmainio juttu oli taas se, että kun Teppoa hierottiin, niin Yarri otti mallia, kuinka pitää kölliä rauhassa:

Eipä siinä mitään. Kun Tempe, aka Potilas Saarinen, lähti välillä kerjäämään vierailta syötävää, niin koirahierojan projektikoiriin tuli laajennusta. Meidän Yarri, joka ei ole sekuntiakaan paikoillaan, sai luvan ruveta Pekan uudeksi projektikoiraksi!

Jarno kölli uskomattoman hienosti paikoillaan koko hieronnan ajan. Toki pari kertaa ruokapöydän kutsu meinasi käydä ylivoimaiseksi, mutta Pekka sai sen hienosti pysymään paikoillaan. Magical touch, sanoisin minä. Vähän kakarakoiraa tuppasi kyllä hieronnan jälkeen väsyttämään. Se tuli ihan syliin kölimään, ja tunki selkäänsä käden alle koko ajan. Liekö ollut sitä mieltä, että hierontaa pitäisi jatkaa? Pekka on kyllä samppakaljapullonsa ansainnut. Joskus tulin sen luvanneeksi, jos saa Jarpan pysymään paikoillaan riittävän pitkään... Hieronnan jälkeen käytiin saattelemassa Pekka vielä portille. Minun itsenikin piti jäädä oikein ihastelemaan hämmästyneenä, kuinka upean pitkällä askeleella Yarri ravasi portille. Taisi hieronta tehdä kaikkiaan tosi hyvää!

Justiina-kissa on löytänyt itselleen mainion nukkumapaikan. Yhtenä päivänä löysin sen kovin korkealta vaatekaapista nukkumasta. Tänään sitten paljastui, kuinka se sinne pääsee. Se kiipeää viereistä ritelikköä myöten kuin tikapuita konsanaan. Ritelikön päälle päästyään se silmittelee hetken sopivaa ponnistuspaikkaa, ja loikkaa sitten vaatekaapin päälle. Sieltä se pujottautuu yhden hyllynvälin alaspäin, jotta pääsee Mamman fleecekasaan nukkumaan. Ketterä kisu!