Me ei enää sunnuntaisin mennä tonne meidän tontille ollenkaan. Ja sitten kun päästään sinne asumaan, niin sunnuntait luuhataan aina kyläpaikoissa. Viime viikolla Iskältä nitkahti selkä, jota on nyt viikko paranneltu. Eilen sitten sattui Tempeä.

Tunnin juoksukarkeloiden jälkeen se yhtäkkiä meni auton alle istuksimaan. Yleensä se on merkki siitä, että sattuu tai on kylmä. Toista etutassuaan se nuoleskeli, joten etsin sieltä vammaa - ei mitään. Kotiin lähdettiin tietty heti, ja vielä autossakin kaveri oli tosi vaisu. No ei mikään ihme - vaurio paljastui vasta kotona. Rintakehässä, vasemmassa kainalossa, on sentin mittainen avonainen haava. Joku risu tai vastaava siihen näyttäisi tökänneen, maavaraa kun kaverilla ei niin hurjasti ole. Eilen sitten putsailtiin ja hoivailtiin ja köllittiin soffalla. Yötä vasten annoin Tepolle vielä puolikkaan Rimadylin.

Aamulla meillä oli jo ihan eri koira, maansa myynyt, masentunut marttyyri oli poissa. Jarno on ollut taas tosi kivasti. Se käyttäytyy ihan erilailla, kun joku on kipeä, oli sitten kyseessä ihminen tai eläin. Jännä juttu. Leikki- ja nujuamisvaje on vaan kaamea Ü Onneksi tuo Tempe näyttää siltä, että päivässä tai parissa se on taas kondiksessa.

Lis. Iltasella syynin pistokohtaa vähän tarkemmin. Tulehdusta ei näyttäisi olevan, mutta vamma onkin huomattavasti eilen huomattua isompi. Tikku/keppi/mikä lie onkin uponnut ilmeisen syvälle, useampia senttejä, aivan rintakehän suuntaisesti, ihon alla. Kipuisa Teno ei ole edelleenkään, mutta lääkärikeikkahan tästä heti huomiselle sukeutuu. Antinpiootit ainakin täytyy saada het kun mahdollista.