Paljon ja ei mitään on taas tapahtunut viimeisen kuukauden aikana.

Yarri on vaihteeksi saanut repäistyä etujalan kannuksen auki. Se kun menee haipakkaa tuolla pitkin metsiä, niin aina välillä sattuu haavereita. Vanha tuttu oikea kannus on taas alaosastaan repeytynyt, niinkuin monta kertaa aikaisemminkin. Ei tunnu jätkän menoa haittaavan.

Se nimittäin on nyt keksinyt myöskin oravat noiden tinttien lisäksi. On aika messevän näköistä, kun kaveri täydestä, sikeästä unesta singahtaa äänettömästi miljoonaa kurreoravan puun alle. Siellä se sitten saattaa istua vaikka 10min odottelemassa, josko kurre vaikka tipahtaisi puusta.

Yhtenä päivänä sen piti hirvistäkin ilmoitella oikein kunnolla. Yleensähän se päästää maksimissaan yhden haukahduksen ilmoittaakseen, että "Hei, nää on taas täällä!" Nyt emä oli kuitenkin hätistänyt vanhat vasat pois, ja oli ollut ilmeisesti vasikoimassa, kun sitä ei ole aikoihin näkynyt. Viimeviikolla emä sitten saapui uuden pikkuvasan kanssa takaisin maisemiin. Lienevätkö tuijotelleet toisiaan hyvinkin läheltä aidan takaa, kun Yarrin piti oikein useamman kerran haukahtaa... Hirvillä ei ainakaan ollut kiire minnekään, tuohon jäivät aidan toiselle puolelle käyskentelemään ja ihmettelemään maailmaa.

Vaan se saalis siis. Tense yhtenä päivänä haisteli taas myyrien jälkiä häntä antennina pyörien. Näimme sitten myyrän, joka piti tietysti näyttää Tepolle. Myyräkoira ei koko myyrää huomannut, mutta rhonttikoira saalisti sen sekunnin sadasosassa. Itsekin täytyy joskus ihmetellä tuon tarkkaa näköä, havainnoimista ja salmannopeaa toimintaa. Se jaksaa vieläkin yllättää ja ihmetyttää!

Justiina on meillä Tepon lisäksi alkanut tehdä tutkimusmatkoja, kai sillä on iskenyt kesäinen maailmanvalloitusvillitys. Se pääsi luikahtamaan ovesta pihalle, kun koirat olivat ulkona. Senhän sitten tietää, mitä kahden saalisviettisen koiran kanssa käy. Yarri lähti salamana Justiinan perään, joka puolestaan singahteli sinne, tänne ja takaisin. Teppo puolestaan lähti Yarrin perään niin lujaa kuin pienillä töpöjaloillaan pääsi. Lopputuloksena oli sitten kissa puussa ja päätös, että noista ei todellakaan tule ulkokissoja. Ehkä niille sittenkin pitää rakentaa se tarha. Onneksi pikkulikka jäi sen verran alas kuuseen, että se oli helppo hakea sieltä alas. Vaan ei toista tuollaista kokemusta, kiitos!

Tempesterillä  on ollut muistelopäivät. Meillä kävi kylässä vanha kaveri, jota Teppo ei ole tavannut viiteen vuoteen. Vähän jännitti, alkavatko pojat äijäilemään tai jotain. Ei sinne päinkään!

Tästä lähdettiin liikkeelle:

Ja pienen uudelleentutustelun jälkeen...

...Päädyttiin tähän

Pakolliset poseerauskuvat piti tietysti ottaa
Pojat yhdessä

Kyllä minimyyris vaan on niin liikuttava

Kaiken kruunasi namutädin lähtiäislahjaksi antama ihanaakin ihanampi Pluto. K I I T O S ! ! Ekaa kertaa ikinä Tempe kävi piilottamassa jonkun lelun ulkona. Heti kuvanoton jälkeen se häipyi metsään, ja tuli hetken päästä takaisin ilman lelua. Pyysin sitä näyttämään, missä aarre on. Se juoksi tohkeissaan metsään ja jäi häntä heiluen tönöttämään ison kiven viereen. Se oli tunkenut Pluton niin syvään kivenkoloon ja peitellyt sen lehdillä ja sammalilla, etten nähnyt lelua, vaikka seisoin ihan vieressä!

Nyt on Mamman lomat ja vapaat pidetty vähäksi aikaa. Koissut ovatten onnellisia, kun saavat taas koisia päikkärinsä sisällä sohvalla. Viimepäivinä on ollut hirveää kidutusta, kun ovat joutuneet nukkumaan ulkona puru- ja hiekkakasoissa...