Voe hyssyrät sentään, nyt kyllä sihteerikön korvia kuumottaa ja poskille nousee puna. On se vähän noloa, että Yarrin siskolikan lauman pitää erikseen kysellä kuulumisia... Sori! Seuraava parin vuoden yhteenveto siis erityisesti Reetalle.

Meidän poppoolle kuuluu oikein hyvää. Vuosi sitten muutettiin omarakentamaan taloon keskelle metsää. Pojille aidattiin vaatimaton hehtaarin "tarha". Yarrille se on riittänyt hyvin, mutta mäyräkoira Teppo on vähän laajennellut reviiriään ympäröiville alueille... Jarno ilmoittelee hirvistä, kyttää oravia ja tinttejä ja vahtii reviiriään kuten kunnon vahtikoira ikään. Näin pakkaskeleillä se kylläkin käypi vain pikaisille piipahduksilla ulkona, ellei olla menossa lenkille. Pakkasilla sen mielestä paras paikka on saunan ylälaude. Toiseksi paras olisi Mamman vieressä sängyssä, mutta sinne sillä ei ole lupa tulla.

Yarri on ollut oikein erityisen terve poika ihan koko ajan. Muutamia haavereita on varpaiden kanssa käynyt, kun se vetää miljoonaa tuolla pitkin metsää. Onneksi tuommoiset pienet nirhamat paranevat nopsasti. Mitään vikaa tai vaivaa tai sairautta sillä ei ole koskaan ollut, edes korvia ei tarvitse puhdistella. Ainoa hoitotoimenpide on kynsienleikkuu, ja sitä sitten saakin tehdä. Musta tuntuu, että ne kasvavat puoli senttiä viikossa - vähintään! Kommentissa oli, että Yaffa-sisko voi paksusti ja hyvin. Meillä Yarri voi erityisen paksusti... *nolo* Jostain sille on kertynyt pari kiloa talvilämmikettä. Johtuisiko siitä, ettei se enää kohkaa yksinollessa, vaan antaa kaikkien tavaroiden olla koskemattomana pitkin kämppää... Kohta kahteen vuoteen se ei ole tuhonnut mitään. Jee!

Yarri kävi reilu vuosi sitten Barbron luonnetestissä. Barbro sanoi sen olevan mukava, vilkas poika, joka haluaa koko ajan tehdä jotain. Ai jaa, enpä olis arvannut ;-)  Tekemisiähän me suunniteltiin Yarrille vaikka kuinka paljon silloin kun se oli pikkuinen poika. Tähän väliin vaan tuli parit työpaikanvaihdot ja noi raksahommat. Meillä harrasteet ovat jääneet aivan olemattomiin hyvistä suunnitelmista huolimatta. Ehkä petrataan sitten jonain päivänä, kun olen lakannut soimaamasta sitä ihmistä, joka peilistä katsoo... Yarri on kuitenkin tosi nokkela sälli, joka oppii asioita tosi nopsaan, kun joku sille vaan nitä opettaisi! Ainoa asia, mitä se ei tunnu oppivan, on ajoittainen piippaaminen tylsistyessä tai turhautuessa. Tai siis sen piippaamisen se osaa tosi hyvin! Äänen kanssa pelaaminen taitaa olla sieltä Fia-mummulta peräisin.

Lauma meillä on pysynyt ennallaan sitten viimenäkemän. Porukan ehdoton pomo on Teppo The Äijä. Yarri tosin juoksee sitä välillä kumoon pihalla, mutta se ei tunnut kummankaan tahtia haittaavaan. Pari kertaa vuosien mittaan pojille on pitänyt korottaa ääntä, kun ovat yrittäneet alkaa nahistelun luista tai muista herkuista. Muuten ne nukkuvat tuossa samalla sohvalla, painivat (juuh, ihan oikeasti) keskenään ja Teppo opettaa Yarrille kaikkia kummallisia koiratapoja. Kissat (edelleen 2kpl) on meillä pidetty vallan sisällä. Yarrilla on sen verran tuota saalisviettiä, ettei viitsitä kokeillä, kuinka lujaa kisse juoksee. Eikä Teppo taatusti jää tuossa juoksukilpailussa toiseksi, sillä onhan se meillä ainoa, joka on päästetty vieheen perässä juoksemaan.

Nyt me lähdetään unten maille, että jaksetaan odottaa viikon päästä saapuvaa joulupukkia. Tai ainakin niitä herkkupaketteja, ei sen pukin niin väliä! Mukavaa joulunodotusta kaikille.