...Pojat siinä hyörii! Käytiin nimittäin eilen treffaamassa Kallea. Olin jo luvannut Jarnolle leikkikaverin, ja kun toiset treffit meni mönkään, niin tuppauduimme Kallelle. Kyllä oli pojilla taas mukavata. Edelliskerran äksyilyistä ei ollut tietoakaan, kun pieni salukipoika oli taas oma vilkas itsensä. Tällä kertaa kaiffarit saivat vähän pystypainia ja juoksuakin aikaiseksi, eikä kaikki aika mennyt selkään hyppimiseen - ainakaan ihan kaikki aika Ü Yarri ei välitä juuri mitään Kallen astumisista, ja lopetti vähätkin omat yrityksensä kun Karlsson kerran asiasta huomautti. Tosin se kulkee salukipojan vieressä nytkien, mutta ei koske tassuillaan... Naurettavan näköistä toimintaa! Onpahan hyvää reisilihastreeniä...

Aukusti-muru täytti eilen kuus vee. Iso ja hieno poika siitä on kasvanutkin. Tietyllä hellyydellä muistelen niitä aikoja, jolloin ihmisen kasvot olivat kauhistus Kustulle. Ei ole enää 5,5 vuoteen ollut merkkiäkään siitä arkajalasta. Mein jellonakissa!

Koirapojat vetää rallia tuossa selän takana. Tippa on vieläkin päivittäin linssissä, kun katselee näitä kahta hunsvottia leikin tiimellyksessä. Sitä suurempi syy on olla onnellinen, koska leikkialoitteen tekee aina Mister Tee, herra Tosikko siis. Nyt se makaa seljällään Yarrin etujalkojen välissä ja Yarri kirputtaa sitä kurkusta. Välillä Tempe nousee ylös, lyö takapuolellaan Yarria nenälle, iskee kuonoon pitkänhuiskealla tassullaan ja kellahtaa takaisin hammastelemaan. Kauan tuo ystävystyminen tai siedättyminen kesti, mutta jokainen odotettu hetki on ollut tämän arvoista!