Luvattoman pitkä aika on kulunut viimeisestä päivityksestä. Tästä alkaa näköjään tulla aivan tapa. Suurimmaksi osaksi moinen johtuu siitä, ettei mitään ihmeitä ole tapahtunut. Toisekseen kaikki mahdollinen aika menee raksalla. Kolmanneksi nettiyhteys on välillä niin huono, etten kertakaikkiaan viitsi avata konetta... Olikohan siinä riittävästi tekosyitä?

Pojilla on ollut kovin vaihtelevia päiviä. Toisina päivinä ne pääsevät tontille metsäilemään vain pariksi tunniksi illalla, ja toisina ne joutuvat olemaan siellä 8-10h. Kyllä kaverit tänäänkin näyttivät jo siltä, että voisko mitenkään lähteä kotiin, sohvalle, nukkumaan. Raasut kun etsivät nukkumapaikkaa jo villalevyjen päältä.

Loppuviimeksi Tenookka hypsähti näppärästi Iskän Pajeroon (Se ei siis muka kykene hyppäämään ooppelin peräloosteriin) etupenkille mammittamaan. Ensimmäisen kerran se puolusti paikkaansa niin, että Yarri kuuli kunniansa, kun yritti myöskin kiivetä autoon nukkumaan. Se parka joutui sitten tosiaankin villalevyn päälle maate - ei järin terveellistä.

Tepolle - tai oikeastaan Mammalle - sattui tänään työtapaturma. Heitin puukalikkaa Iskälle, joka keikkui kattotuoleilla. Heitin sitten vähän tyttömäisesti ja palikka meni ohi - ja putosi suoraan Tepon päälle! Onneksi se ei ollut iso kapula, eli fyysisiä vahinkoja ei tullut. Henkisiä sitten tulikin vähän enemmän. Kaveri oli myrtsiäkin myrtsimpi varmaan pari tuntia. Eihän sitä koskaan tiedä, josko taivas tippuu niskaan. Onneksi se vapautui suht pian, eikä sille oletettavasti tullut mitään kammoa. Vaan huomennahan tuon näkee, kuinka iloisesti se tulee "olohuoneeseen".

Tänään taas yllätyimme, kuinka hirmuisen hyvä huomiokyky tuolla Yarrilla on. Olimme kahvilla, kun poitsu yhtäkkiä ryntäsi portille kuin tuulispää ja haukahti pari kertaa. Me ei vielä siinäkään vaiheessa tajuttu, mille se haukkui. Jotain naapurin mummeleita ja pappeleita oli tiellä päiväkävelyllä. Toivottavasti eivät saaneet sydänkohtausta, kun meidän verkkoportti ei välttämättä erotu vanhoilla silmillä kovin hyvin.

Pahojaan kaiffarit eivät edelleenkään ole tehneet keskenään ollessaan. Yarri kyllä lueskelee vähän lehtiä toisinaan, ehkä kerran viikossa, mutta sitä ei lasketa Ü Tässä huushollissa olisi niin paljon tuhottavaa ettei kukaan uskokaan, ja tuo pieni tuhoeläin on jättänyt kaiken rauhaan. Kai nyt on kaikki huomenna syötynä, kun menin tässä ääneen sanomaan...

En tiedä, kuka vieras mies käy lääppimässä meidän rhonttipoikaa joka päivä. Se nimittäin tuoksuu aivan jollekin miesten tuoksulle, ja Iskä ei ole viimeaikoina kovastikaan käyttänyt tuoksuja. Hulluna varmaan pitävät, kun nuuhkin tuota koiraa koko ajan, etenkin päässä on voimakas aromi - ja hyvä sellainen.