Näin kesäloman viimeisenä päivänä on hyvä muistaa kertoa, että ollaan lomalla. Pojat ovat olleet vähän ihmeissään, kun päiväsaikaan ei saa ollenkaan nukkua. Koko ajan kun pitää olla Mamman kanssa hommissa mukana.

Yarrilla onkin ollut kiire viikko. Repuska on tajunnut, että maailmassa on muitakin lintuja kuin joutsenet. Joutsenten perässähän se meinasi joskus aikanaan juosta aitaa päin... Nyt terassin pilariin on pesiytynyt talitinttisiä, joiden poikaset ovat sirkutuksesta päätelleen vasta kuoriutuneet. Yarri kyttää aina silmän välttäessä pilarin vieressä. Tintit vievät sitä ihan 100-0. Toinen lehahtaa pesältä houkutellen Yarrin mukaansa, ja sillä aikaa toinen vie tinttilapsille ruokaa. Eilen tintit sitten hoksasivat, että ne voivat lentää myös terassin alla... On aika hupaisaa, kun rhodesiankoira ryömii juoksuvauhtia linnun perässä... Tässä pariskunnan toinen osapuoli.

Tempesteri taas on tehnyt Mamman kanssa puuhommia. Ylipäällikkö on itseoikeutetusti aina messissä mukana, kun Iskä kuskaa raksalla Mamman puita. Pikkurenttu rakastaa rakstorilla ajelua. Jos se on jossain omilla reissuillaan, niin ei tarvitse kuin käynnistää Zetor, niin Batdog lehahtaa paikalle miljoonaa - eikä todellakaan väistä raksaa, vaan raksan on väistettävä sitä. Tämä siis ratkaistaan sillä, että Tempe on aina sisällä tai kyydissä koneen käydessä.

Väliaikoina vanhat pojat ovat päässeet nauttimaan myöskin satunnaisesta auringonpaisteesta. Mamma ei ole vielä tuohon keinuun asti päässyt...!

Muuten poijjaat ovat vain käyneet rauhaisilla kävelyillä, Yarri rauhaisilla pyöräreissuilla ja vähän harjoittelemassa kaupunkikävelyä. Muutoin aika on mennyt keskenään rehatessa...

...ja auringossa istuskellen.

Vai voiko joku väittää, ettei tämä Proffa naura täydellä kalustolla ja nauti elosta!

Yarrin (3v) ja Justiinan (8v) synttärit menivät meiltä ihan onnellisesti ohi *nolo* Vasta kasvattajan sivuilta huomasin, että meidän synkkärithän meni monta päivää sitten... Juuh, ja nythän Yarri on seesteinen ja rauhaisa ja aikuinen... Uskokoon ken tahtoo!

Synttäreiden kunniaksi Jarppa joutui sitten kaivoon. Maalämpökaivon päällä oli hitusen heikohko kansi. Jarno juoksi ilmeisesti sen aiemmin mainitun tilitantin perässä, ja rohahti kannesta läpi. Siellä se roikkui istuvassa asennossa ja piti kynsillä ja varpailla kiinni ylimmästä kaivonrenkaasta. Ilme oli todellakin näkemisen arvoinen! Se oli kertakaikkisen häkeltynyt ja silmät ymmyrkäisenä, etten ole sitä sellaisena koskaan nähnyt. Ei mikään ihme, kun maa ei yhtäkkiä kantanutkaan. Ai niin, sananen lienee paikallaan kaivon syvyydestä. Maalämpöputkihan on 160m syvä, mutta kaivon pohja tulee vastaan jo reilussa metrissä - mitään vaaran paikkaa ei siis ollut.

Kesän ensimmäinen punkki on nyt bongattu. Inha herneen kokoinen möllikkä löytyi Tepon huulipielestä - kuten aina. Partakarvojen joukkoon on ilmeisen hyvä piiloutua. Punkinpoiston jälkeen Tempellä on kaikki mallillaan. Mitä nyt vähän harmittaa, kun ei pääse reissuille lähimetsiköihin. Ressu istuu aidan vieressä piipittämässä, kun sen kulkutien on julmasti tukittu.

Tempen silmä on varmastikin juuri sellainen, millaiseksi se jää. Kuvassa näkyy klo12 kohdalla samentuma, joka tuskin koskaan poistuu. Se on onneksi sen verran ylhäällä, ettei se näytä vaivaavan näkemistä. Ja ainahan on tuo toinen pippurisilmä :)

Kismääryt ovat olleet pari kertaa ulkoilemassa - tokikin ihmisen silmän alla, ja koirat ovat olleet sisällä. Vanha peli jatkuu: Aukusti on arkajalka, joka ei uskalla poistua terassilta, vaan juoksee kiiruun vilkkaa sisälle. Justiinakin juoksee kiiruun vilkkaa, vaikkakaan ei taatusti sisälle. Heti ekalla kerralla se loikkasi määryten olkapäältä alas ja lähti tutkimusretkelle. Häntä pystyssä se miukui ympäri tonttia ja taloa ympäri. Sisälle sillä ei ollut aikomustakaan tulla. Onneksi pikkulikka antoi kuitenkin kohtuullisen kiltisti kiinni. Tosin iltamyöhällä ei tulisi mieleenkään päästää sitä ulos, muuten saisi koko porukka viettää yön sitä pyydystäen. Alla olevassa kuvassa Aukustus Possukissa kurkistelee terassin ovesta, josko vaikka uskaltaisi...

Jarnon kanssa ollaan keskitytty lähinnä pihaantulijoiden vastaanottamiseen. Tämänpäiväiset vieraat saivat vain parit haukut, eikä yhtäkään hyppimisyritystä. Jopa vieraat olivat ällikälä lyötyjä. Muutenkin tuo jäpikkä osaa toisinaan olla niin vieraskorea jottei hyvä tosikaan. Ollaan pari kertaa käyty treenimässä tuttujen kanssa, ja heille olen kertonut kuinka tuo hyppii ja vouhkaa, pellossa kasvanut kun on. Nooh, sehän on ollut kuin viilipytty - energinen ja tarkka, mutta ei missään nimessä kohko. Kummallista. Muutoin sillä tuntuisi olevan joku äijäilyvaihe taas vaihteeksi päällä. Montakohan niitä tulee, ennenkö ne on käytetty loppuun...?

Meidän Tempestä on tullut reissu-Lasse. Lasse on hoikistunut niin paljon, että se juoksee ihan sihtaamatta riistaverkosta läpi. Tokikaan se ei ole siis mäyräkoiraverkkoa, eikä Teppo ole riistaa, joten ei sen kai kuulu Teppoa pidätelläkään. Teppo Hoikka Poika (5,8kg) on siis reissaillut lähimaastoissa reilun viikon ajan aina silloin tällöin.

Vaan nyt on reissut reissailtu. Olen viettänyt viimeisen viikon iskemällä riistaverkkoon kiinni 450m kana- ja katiskaverkkoa. Voin kertoa, että rystyset on verillä... Nyt on verkko kiinnitetty ekan kierroksen verran. Huomisen rojektina on vielä alareunan niittaaminen. Jos Tempesteri sen jälkeen hyppää 40cm ja sujahtaa verkon silmistä, niin sitten joutaa reissailla mun puolestani. Onneksi sen reissut ulottuvat maksimissaan 30m aidoista.

Myyriksen silmä lienee nyt niin hyvä kuin mitä siitä on tullakseen. Lääkitykset on loppu, pupilli palasi viikon jälkeen normaaliksi, rahmiminen ja punoittelu on loppu. Sarveiskalvon pinta näyttää ehjältä, mutta suuren suuri arpi siihen jäi. Se näkyy ihan paljaalla silmälläkin.

Poitsut ovat nauttineen kevään aurinkoisista päivistä aivan suunnattomasti. Tuolla ne köllittelevät terassilla imemässä itseensä aurinkoa. Väliajoilla rupuskat nuuskivat metsän tuoksuja ja tutkailevat maisemia. Iltaisin edelleen saunotaan. Tosin Teppo on joutunut luovuttamaan saunamajurin arvon Yarrille, joka saunoisi kuinka kauan tahansa. Muru makoilee kyljellään ylälauteella ja ahdistaa ihmiset pieneen kippuraan lauteiden nurkkaan ;-) No ei nyt sentään, mutta ei siitä paljoa puutu.

Koirut yllättivät mut tänään aivan täysin. Eilen iltaruokaa koirille laittaessa mulla paloi pinna, kun sällit nujusivat jaloissa. Yarrihan odottaa aina nätisti, mutta Teppo on oikea hirviö. Komensin ne sitten pois keittiöstä, ja yllättäen ne todellakin malttoivat odottaa ison oviaukon toisella puolella. Tänään sitten ruokaa laittaessani aloin katsella, että kuinka on niin kummallisen rauhallista... Siellä ne molemmat odottivat oma-alotteisesti olohuoneen puolella, että koska saa tulla syömään! Uskomatonta.