Onneksi vuoden vaihtuminen ei ole sihteerikön ahkeruudesta kiinni. Sellaisessa tapauksessa elettäisiin vielä vuotta 1997 tai jotain...

Viime vuoden lopulle ja tämän vuoden alkuun tuntuu mahtuvan koko "vanhan koirajengin" siirtyminen muille maille vierahille. Roosa-mummon poismeno lopetti Ossi-dogin aikakauden aivan tyystin. Meinaa tulla ihan suru puseroon, kun ajattelee, että Tempesteri alkaa olla tämän gängin vanhinta ikäpolvea. Onneksi Pempee on hyvässä kondiksessa!

Alkutalven pakkaset ovat laittaneet poikien kärsivällisyyden koetukselle. Teppo jäätyy täysin, jos pakkasta on yli 15 astetta. Siinä ei auta takit, ei tossut. Äijän jalat vaan kerta kaikkiaan menee mukamas katki, jos se joutuu kävelemään. Äijien kanssa on lenkkeilty vain pakolliset, ja muuten on touhuiltu sisällä kaikenmoista. Nyt on hienoa, kun pakkasta on alle 10 astetta, ja voidaan olla illat pihalla touhuilemassa!

Tässä hoivakoira Yarri tutkii, että Pomon silmät on kondiksessa.

Kun silmät on todettu terveiksi, aloitetaan nujuaminen. Se onnistuu parhaiten, kun Tempe hypähtää nojatuoliin. Huomaa, kuinka se huitoo pitkänhuiskealla tassulla toista päähän...

Kameran syövereistä löytyi syksyinen metsäkuva Jarppiksesta. Toinen on ihan kakara vielä, ja huulen mutkasta löytyy jo harmaata...

Nyt odotellaan vaan, että kevät keikkuen tulisi. Lämmintä, valoisaa, pyörälenkkejä, verijälkiä ja kaivuhommia me jo vähän ikävöidään. Vaikka onhan lumikasat ja hangessa kahlaaminenkin ihan kivoja hommia!

Niin se vaan on, että kyllä hyvätkin pyhät loppuu aina aikanaan. Meillä poikain mahat ei herkuista pömpötä, mutta isäntäväen sitten senkin edestä.

Poitsut eivät saaneet mitään erityisherkkuja paketteihinsa, ettei niistä tule riitaa. Niitä sitten odottivat sellaiset pehmo-röhköpossut. Tempesteri muisti heti, että mikä tää pakettijuttu oikein on. Silmät vilkkuen se ryntäsi repimään pakettiaan auki, kun Yarri taas katseli vanhemmastaan mallia, että mikähän juttu tää nyt sitten oikein on.

Tenookka poisti possultaan välittömästi saparon. Kolme-neljä tuntia se jaksoi sikaa röhköttää, kunnes veti röhköpussin pois sieltä saparon reijästä. Sen jälkeen se alkoi himoita Yarrin sikaa, joka oli lakannut ääntelemästä jo ekan puraisun jälkeen. Tuo rhoden kulmahammas lienee vähän eri kaliiperia kuin myyriäisellä... No, sekunnin mittaisen rähinänhän äijät saivat aikaiseksi, kun myyris kävi sikavarkaissa ja poisti toiseltakin sialta saparon. Voi prööt. Kai mun täytyy korjata possujen röhköpussit, vaikka toi ompelu ei olekaan mun lempparihommaa. Tai sitten käyn hakemassa niille oikeat lateksipossut.

Jouluaattoillan kunniaksi Yarri sitten laattasi keskelle uutta olohuoneen mattoa. Great! Raasu oli vähän ihmeissään, kun taisi olla eka kerta, kun se edes oksensi.

Jotta elo ei kävisi tylsäksi, tuli Tepolla maha jostain kipeäksi aattoyönä. "Kohtaus" oli samantyylinen kuin mitä oli uintireissun jälkeen nelisen vuotta sitten, mutta ei kuitenkaan samanlainen. Pienen sylihellittelyn jälkeen kaveri röyhtäisi ja oli taas oma itsensä. Vaan kyllä se taas säikäytti. Kuinka sitä ilmaa voi kertyä masuun niin paljon, että se saa tuommoisen kipuilun aikaiseksi? Onneksi noita kipuiluja ei nykyisellään ole edes joka vuosi.

Säikäytti muuten sekin, kun loikoilin selkävaivaisena upouudella piikkimatollani eilissäpäivänä, ja koirat päättivät kirmata Mammaa morjestamaan. Voin kertoa, että hoitovaikutus tehostuu roimasti, kun vatsan päällä istuu 40kg rhodesiankoiraa ja kaulan päällä makoilee pieni myyriäiskoira!

Voe hyssyrät sentään, nyt kyllä sihteerikön korvia kuumottaa ja poskille nousee puna. On se vähän noloa, että Yarrin siskolikan lauman pitää erikseen kysellä kuulumisia... Sori! Seuraava parin vuoden yhteenveto siis erityisesti Reetalle.

Meidän poppoolle kuuluu oikein hyvää. Vuosi sitten muutettiin omarakentamaan taloon keskelle metsää. Pojille aidattiin vaatimaton hehtaarin "tarha". Yarrille se on riittänyt hyvin, mutta mäyräkoira Teppo on vähän laajennellut reviiriään ympäröiville alueille... Jarno ilmoittelee hirvistä, kyttää oravia ja tinttejä ja vahtii reviiriään kuten kunnon vahtikoira ikään. Näin pakkaskeleillä se kylläkin käypi vain pikaisille piipahduksilla ulkona, ellei olla menossa lenkille. Pakkasilla sen mielestä paras paikka on saunan ylälaude. Toiseksi paras olisi Mamman vieressä sängyssä, mutta sinne sillä ei ole lupa tulla.

Yarri on ollut oikein erityisen terve poika ihan koko ajan. Muutamia haavereita on varpaiden kanssa käynyt, kun se vetää miljoonaa tuolla pitkin metsää. Onneksi tuommoiset pienet nirhamat paranevat nopsasti. Mitään vikaa tai vaivaa tai sairautta sillä ei ole koskaan ollut, edes korvia ei tarvitse puhdistella. Ainoa hoitotoimenpide on kynsienleikkuu, ja sitä sitten saakin tehdä. Musta tuntuu, että ne kasvavat puoli senttiä viikossa - vähintään! Kommentissa oli, että Yaffa-sisko voi paksusti ja hyvin. Meillä Yarri voi erityisen paksusti... *nolo* Jostain sille on kertynyt pari kiloa talvilämmikettä. Johtuisiko siitä, ettei se enää kohkaa yksinollessa, vaan antaa kaikkien tavaroiden olla koskemattomana pitkin kämppää... Kohta kahteen vuoteen se ei ole tuhonnut mitään. Jee!

Yarri kävi reilu vuosi sitten Barbron luonnetestissä. Barbro sanoi sen olevan mukava, vilkas poika, joka haluaa koko ajan tehdä jotain. Ai jaa, enpä olis arvannut ;-)  Tekemisiähän me suunniteltiin Yarrille vaikka kuinka paljon silloin kun se oli pikkuinen poika. Tähän väliin vaan tuli parit työpaikanvaihdot ja noi raksahommat. Meillä harrasteet ovat jääneet aivan olemattomiin hyvistä suunnitelmista huolimatta. Ehkä petrataan sitten jonain päivänä, kun olen lakannut soimaamasta sitä ihmistä, joka peilistä katsoo... Yarri on kuitenkin tosi nokkela sälli, joka oppii asioita tosi nopsaan, kun joku sille vaan nitä opettaisi! Ainoa asia, mitä se ei tunnu oppivan, on ajoittainen piippaaminen tylsistyessä tai turhautuessa. Tai siis sen piippaamisen se osaa tosi hyvin! Äänen kanssa pelaaminen taitaa olla sieltä Fia-mummulta peräisin.

Lauma meillä on pysynyt ennallaan sitten viimenäkemän. Porukan ehdoton pomo on Teppo The Äijä. Yarri tosin juoksee sitä välillä kumoon pihalla, mutta se ei tunnut kummankaan tahtia haittaavaan. Pari kertaa vuosien mittaan pojille on pitänyt korottaa ääntä, kun ovat yrittäneet alkaa nahistelun luista tai muista herkuista. Muuten ne nukkuvat tuossa samalla sohvalla, painivat (juuh, ihan oikeasti) keskenään ja Teppo opettaa Yarrille kaikkia kummallisia koiratapoja. Kissat (edelleen 2kpl) on meillä pidetty vallan sisällä. Yarrilla on sen verran tuota saalisviettiä, ettei viitsitä kokeillä, kuinka lujaa kisse juoksee. Eikä Teppo taatusti jää tuossa juoksukilpailussa toiseksi, sillä onhan se meillä ainoa, joka on päästetty vieheen perässä juoksemaan.

Nyt me lähdetään unten maille, että jaksetaan odottaa viikon päästä saapuvaa joulupukkia. Tai ainakin niitä herkkupaketteja, ei sen pukin niin väliä! Mukavaa joulunodotusta kaikille.