Eilen oli jänskä päivä. Barbro Börjesson oli saapunut Ruotsista rhonttien luonneviikonloppuun - ja meille liikeni paikka kyseisessä testissä. Uni ei meinannut tulla edellisenä iltana laisinkaan, sen verran Mammaa jännitti.

Etukäteisodotukset testin tuloksista olivat: utelias, terävä, rohkea, helposti palautuva... Barbron puheesta jäi ensinnä mieleen vähemmän rohkea, enemmän terävä, jonkin verran itsenäinen, ja hermorakenne pitää paketin hyvin kasassa. Kivasti hän aloitti testin läpikäymisen kertomalla, että Yarri on mukava, eläväinen koira, joka haluaa tehdä koko ajan jotakin. Se ei tullut juurikaan yllärinä :-) Yhteenvetoa en oikein osaa antaa, koska oma protokollanlukutaitoni on olematon. Kovuus mennee joissakin tilanteissa kohtuullisen kovasta hieman pehmeään päin. Viivästynyt palautuminen tarkoitti sitä, että Yarrilla kestää hetken aikaa ennenkuin se rohkaistuu tilanteeseen, mutta purkaa sen sitten välittömästi ja täydellisesti.

Myöhemmin seuraa yhdistyksen sivuilta lainattu, suomennettu versio protokollasta.

Pieni Teppo-repuska on tänään jo alkanut olla oma, iloinen itsensä. Eilen se oli jo kovasti lähdössä tontille mukaan, mutta tylsä Mamma piti sitä vielä eilen petipotilaana.

Puremajälki näyttää jo aika hyvältä. Antibioottien ja puhdistusten jälkeen haava ei edes punoita. Tosin sitä täytyy seurailla tarkkaan, koska iho on irronnut jonkinkokoiselta alueelta, eikä ihon alla olevaan onkaloon saisi kertyä isommalti märkää tai muuta nestettä. Tosin ei edes näytä siltä, että asiasta pitäisi olla huolissaan.

Haavaa kävimme näyttämässä aivan uudelle lekurille, jonka vastis on hyvin lähellä tulevaa kotiamme. Ville ei tainnut oikein päästä Tempen suosioon, kun hän ruiskutti onkalon täyteen puhdistusainetta - ja se teki sitten kipeää. Kaiken hyvän lisäksi lekuri ajeli karvat pureman kohdalta, ja sekös Teppoa vimmastutti. Sillehän nyppiminen ei tee mitään, mutta surisevalla koneella siihen ei tarvi koskea ;-)

Toivotaan nyt, että Tempe sai sellaisen opetuksen ekasta karkureissustaan, ettei karkailuista tarvitsisi tästä eteenpäin olla huolissaan.

Tänään olen kokenut hirveitä hetkiä koiran kanssa. Menimme illalla tontille, ja koirat juoksentelivat tapansa mukaan aidatulla alueella vapaasti. Yhtäkkiä havahduin siihen, ettei Teppoa ollut näkynyt hetkeen aikaan. Huutelin sitä muutamaan kertaan, ja kuulin sen haukkua kovin kaukaa - paljon kauempaa kuin mihin tonttia yltää.

Heivasin Yarrin autoon ja otin hihnan matkaan ja lähdin juoksemaan haukun alkulähteille. Haukku pysyi paikoillaan ja kuulosti aivan siltä, että Tempe oli siilin perässä. Sillä kun on sellainen tietty pyörittävä, kiivas haukku siilinjahtaushetkinä.

Oli hiveätä todeta, että haukku kuului jättiläsmäisen siirtolohkareen alta. Olin aivan varma, että Teposta tulee yksi niistä mäykyistä, joita on kaivettu päiväkausia esiin jostain luolastosta. Olin jo tunkemassa käsiäni lohkareen alle (eihän mulla tietysti ollut taskulamppua mukana) kun näin kolossa luikahtavan jonkun Teppoa isomman elukan.

Siitä se kauhu vasta alkoi... Tempe haukkui raivoisasti ja yhtäkkiä toinen elukka hyökkäsi. Kuului mahdoton murinä tai ärinä tai sihinä tai joku, en oikein pysty muistamaan kuinka eläin äänteli. Teppo ulvahti lujaa - ja sitten maailma hiljeni. Melkein jo itkua väänsin siinä kiven juurella. Oli aivan valtava helpotus, kun 10 sekunnin kuluttua Teppo tuli esiin kiven toiselta puolelta. Häntä oli koipien välissä, mutta kaveri oli muuten sen oloinen, että "Moi Mamma, mä oon nyt tehny hommat enkä millään viitti enää. Ei mua kyllä yhtään pelota, lä luule. Mennääks kotiin?"

Kaikkiaan kaiffari selvisi tosi vähällä. Vasemmassa reidessä on puremajälki, mutta vain yksi hammas on mennyt ihosta läpi. Olen nähnyt tontilla vuosi sitten mäyrän, mutta mielestäni tämän on täytynyt olla supi tai supin poikanen. Yhteenotto mäyrän kanssa olisi koitunut kohtaloksi.

Arvatkaas, käytiinkö meillä läpi aidan myyriäisen mentäviä koloja? Meidän täytyy varmaan lihottaa Tempe entiselleen, tuollaisena soukkana kuusikiloisena se pääsee liian pienistä rei'istä läpi. Vaan loppu hyvin, kaikki hyvin. Koira on kotona lääkittynä ja saa nukkua Mamman kainalossa ;-)